Kategoria: Okategoriserade

Helsinki on hauska paikka, melkeimpä vuorokauden ympäri. Kaupunkitila kuuluu kaupunkilaisille ja siksi Helsingin tulee vapauttaa toreja, aukioita, katuja ja rantoja helsinkiläisten käyttöön. Oli sitten kyse kesäterassista, katukarnevaalista tai uudesta ravintolasta, tulee Helsingin kaupungin mahdollistaa, ei estää. Ei siis anneta byrokratian laittaa kapuloita rattaisiin, jos kaupunkilaiset tai yrittäjät ideoivat sellaista hauskaa, mikä ei likaa ympäristöä tai aiheuta muita oikeita haittoja. Yöelämä on myös osa elävää kaupunkikulttuuria – se ei ole pelkkää kaljan kittaamista tai joraamista, vaan sosiaalisia kontakteja, yhteisöllisyyttä, työpaikkoja ja ennen kaikkea elämyksiä!

Tässä myös pari konkreettista tekoa, millä tehdään Helsingistä entistä elävämpi:

mahdollistetaan uudet tapahtumat, festarit, pop up -kahvilat tai kulttuuri-iltamat tarjoamalla kaupungin tiloja käyttöön

tuodaan takaisin yöpormestari, jonka tehtävänä on pohtia yhdessä kaupunkilaisten kanssa, miten yöelämästä tehdään entistä elävämpi – lisää keikkoja, teematapahtumia ja ehkä jopa yökaupunginosa Vallilaan?

parannetaan joukkoliikennettä yöaikaan – se on turvallinen ja hyvä tapa päästä kotiin kaupungin riennoista

Mikä siinä tasa-arvossa oikein pelottaa? Ei tasa-arvossa ole kyse mistään naisten ylivallasta tai siitä, että olisi tarve painaa miehiä alaspäin. Tässä on kyse tasavertaisista oikeuksista ja mahdollisuuksista. Siitä, että jokaisella on mahdollisuus kasvaa täyteen potentiaaliinsa ja elää oman näköistään elämää ilman pelkoa syrjinnästä tai muusta epäasiallisesta kohtelusta.

Tasa-arvon edistämisessä on kyse siitä, että ettei kenenkään naisen tarvitse pelätä kävellessään yksin. Siitä, että jokaisella naisella on oikeus omaan kehoonsa. Siitä, että nainen voi luoda uraa ja saada perheen. Siitä että miehillä olisi parempi asema erotilanteissa. Siitä, että miehet eivät olisi matalammin koulutettuja kuin naiset. Siitä, että jokaisella tytöllä on mahdollisuus kouluttautua ihan kaikkialla maailmassa. Siitä, että kenenkään ei tulisi kokea lähisuhdeväkivaltaa. Siitä, ettei miehet kuolisi niin kovin aikaisin. Siitä että asevelvollisuus koskee ainoastaan miehiä. Siitä että sukupuoli ei määritä sitä, mitä meistä tulee.

Mä haluan elää sellaisessa maailmassa, jossa kaikki ovat samalla viivalla.

Siihen feminismiä tarvitaan. Tasa-arvo ei ole mikään tykkäämiskysymys.

Ihanaa ystävänpäivää!

Ystävyydellä on todistetusti merkittävä vaikutus ihmisen terveyteen. Ystävyyssuhteet vaikuttavat positiivisesti mielialaan ja vähentävät stressiä. Ystäviltä saatu tuki ja turva on tärkeää jokaiselle meistä, riippumatta siitä, oliko itsellä elämänkumppani tai ei. 

Yksin asuessa ystävyyssuhteiden merkitys korostuu erityisesti kun oma perhe asuu muualla. Ystävät ovat minulle ja monelle muulle sinkulle se valittu perhe, jonka kanssa jaetaan elämän suuret hetket samalla kun yhteenkuuluvuuden tunne tuo merkityksellisyyttä omaan elämään.

Helsingin kaupungin tilastojen mukaan 14 prosenttia helsinkiläisistä kokee yksinäisyyttä usein tai jatkuvasti. Pandemia-aika oli omiaan lisäämään yksinäisyyden tunnetta. Yksinäisyyttä kokivat eniten 20-54 -vuotiaat sekä yli 75-vuotiaat helsinkiläiset ja erityisesti naiset. Tähän on saatava muutos. Kuten ystävyydellä, myös yksinäisyydellä on vaikutuksia ihmisen terveyteen.

Helsingin kaupungin tulee mahdollistaa yhteisöllistä toimintaa kaupunkitilassa, kuten toreilla, aukioilla, puistoissa ja muualla, jotta kaupunki tarjoaa mahdollisuudet yhteisöllisyyden lisäämiseksi ja yksinäisyyden poistamiseksi, oli sitten kyse puistojuhlasta, karnevaaleista tai vaikka kesäterasseista. Jokainen ihminen on arvokas ja ystävyyden arvoinen.

Ihanaa ystävänpäivää ja kiitos kaikille niille ihanille ihmisille, jotka ovat ystäviäni, minun valittu perheeni.

Hesarin mielipidekirjoituksissa on jälleen väläytelty vanhanpiianveron käyttöönottoa. Välillä veron käyttöönottoa on perusteltu alhaisella syntyvyydellä – kyllähän verotuksella voidaan kannustaa ihmisiä lisääntymään (juu ei). Tällä kertaa syynä oli se, että lapsiperheitä ei tueta tarpeeksi.

En ota tässä kohtaa kantaa siihen, tuetaanko lapsiperheitä tarpeeksi Suomessa, mutta syyttävää sormea ei tule osoittaa sinkkujen suuntaan. Suomessa yksinasuvat osallistuvat veronmaksuun siinä missä muutkin. Näin ollen voisi todeta, että sinkut osallistuvat myös niiden palveluiden rahoittamiseen, joita eivät itse käytä.

Siinä ei ole mitään väärää, päinvastoin on hyvä, että maksamiani veroja käytetään esimerkiksi laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, neuvolapalveluihin ja lasten ja nuorten harrastuksiin. Sen sijaan on väärin, että sinkut, joista moni maksaa jo nyt paljon veroja tuloistaan, joutuisivat kaivamaan kuvettaan entistä enemmän vain siksi, että sattuvat olemaan naimattomia (ja lapsettomia) yli 24-vuotiaina.

Yksin eläminen tai lapsettomuus ei aina ole oma valinta. Moni kaipaa vierelleen ihmistä ja moni suomalainen on tänä päivänä tahattomasti lapseton. Syyllistäminen ja lisäverot eivät ainakaan helpota sinkkujen tilannetta, erityisesti kun yksinasuvien elinkustannukset ovat usein suhteessa isommat kuin niissä talouksissa, joissa elinkustannuksia kattaa useampi ihminen.

Vanhanpiianverosta päästiin eroon 1975 ja kyseinen vero saa myös jäädä historiaan. Sille kun ei ole tarvetta

Helsingin kaupungin ylijäämä on puhututtanut parin viimeisen päivän aikana. Ylijäämää on lähes 500 miljoonaa euroa. Tulos on siis 234 miljoonaa parempi, kuin mitä talousarviossa arveltiin. Tälle on luonteva selitys: kaupungin taloutta on hoidettu vastuullisesti kokoomuslaisen politiikan avulla jo pidempään. Sen lisäksi valtio on jakanut tukia kunnille koronasta selviämiseen. Siksi ylijäämä ei ole mikään suuri yllätys tai amerikantemppu.

Vasemmistopuolueet, mukaan lukien vihreät, ovat nyt kertoneet aktiivisesti, mihin rahat tulee laittaa. Olen itsekin sitä mieltä, että ylijäämän osalta on hyvä tarkastella, josko rahoja voisi kohdentaa kaupunkilaisten hyvinvointiin, etenkin kasvatuksen ja koulutuksen alalle. Yhtenä kohteena tulisi olla oppimisvajeen täyttäminen ja koronan aiheuttaman henkisen velan korjaaminen. Ylijäämää ei kuitenkaan voi tuosta noin vain lähteä laittamaan sinne tai tänne, sillä vasemmistohallitus on pitänyt huolen siitä, että tulevina vuosina Helsingin talous on kovilla. Sen lisäksi koronapandemian vaikutukset tulevat olemaan keskuudessamme vielä pitkään.

Aluksi on hyvä huomioida se, että elokuusta 2021 alkaen astuu voimaan laki, joka pidentää oppivelvollisuutta 18 ikävuoteen. Tämä tarkoittaa myös sitä, että maksuton toinen aste toteutetaan. Pelkästään materiaalikustannuksiin on arvioitu Helsingin kaupungin osalta menevän vuosittain 19 miljoonaa euroa, joka vastaa käytännössä viiden helsinkiläisen lukion vuosibudjettia. Jokainen voi siis omassa päässään laskea, miten paljon tämä uudistuksen toteuttaminen vie rahaa ylijäämästä, jota on saatu aikaiseksi vastuullisella talouspolitiikalla. Tämän kaiken lisäksi koulumatkat tullaan korvaamaan, mikä tarkoittaa lisäpainetta Helsingin koulujen resurssointiin, kun myös lähikunnista tulevat valitsevat helsinkiläiskoulut.

En missään nimessä vastusta panostuksia koulutukseen, päin vastoin. Oppivelvollisuuden nosto on kuitenkin suora tulonsiirto keski- ja hyvätuloisilta keski- ja hyvätuloisille, sillä materiaalikustannuksiin tukea on ilmoittanut tarvitsevansa 35 prosenttia toisen asteen opiskelijoista. On vieläkin vaikea ymmärtää, miksi tukea ei kohdenneta näille henkilöille materiaalien sijaan. Olen myös huolissani siitä, mitä tämä tarkoittaa koulutuksen laadun ja kurssitarjonnan kannalta. Kirjoitin tästä blogiini jo reilut kaksi vuotta sitten.

Toinen suuri kuluerä, joka tulee haukkaamaan osan Helsingin kaupungin talousarviosta, on sekä hallituksen sosiaali- ja terveysuudistus että maakuntauudistus, joka tulee toimimaan tulonsiirtoautomaattina suurilta kaupungeilta pienille kunnille. Jotta helsinkiläisten palvelut voidaan taata jatkossakin, on tälle varattava rahaa aiempaa enemmän. Uudistuksessa ollaan siirtämässä 12,63 prosenttiyksikön verran kuntien verotuloista sote-maakuntien rahoitukseen. 

Tämä tarkoittaa siis sitä, että Helsingin 18 prosentista jäljelle jää 5,37 prosenttia. Tämä on se määrä verotuloja, joilla tulee siis tarjota kuntalaisille kaikki muut, paitsi sosiaali- ja terveyspalvelut. Käytännössä siis tämä tarkoittaa kaikkea varhaiskasvatuksesta toisen asteen kustannuksiin, kulttuuritoimintaan, harrastusmahdollisuuksiin ja teiden ylläpitämiseen. Samalla kaupunkia pitäisi kehittää ja luoda entistä paremmat edellytykset elää, yrittää ja työskennellä. Aika vaativa yhtälö, ainakin kauppatieteilijän näkökulmasta. Veronkorotusten väläyttäminen ei ole myöskään kestävä ratkaisu, sillä jokainen veronkorotus on pois helsinkiläisten kukkaroista.

Viimeiseksi on myös hyvä todeta se, että koronapandemian vaikutukset kaupungin talouteen eivät pääty vuoteen 2021, vaikka valtion tuet eivät jatkuisi tämän vuoden jälkeen. Moni yritys on sellaisessa tilanteessa, että toimintaa ei voida jatkaa. Rahaa menee terveydenhuollon kustannuksiin ja investointikyky heikkenee.

Onkin siis hyvä huomioida, että kun kuntavaalien kampanjatohinassa korostetaan Helsingin kaupungin ylijäämää ja luvataan jakaa se eri kohteisiin, ei tule unohtaa, mitä vasemmistohallitus on kaikessa viisaudessaan päättänyt kuntien talouden päänmenoksi. Kuntapolitiikassakin keskeistä on se, että yhteisiä varoja käytetään vastuullisesti. On vastuutonta luvata kohdentaa varoja sinne, tänne ja tuonne, jos ei osaa ottaa huomioon niitä valtavia muutoksia, jotka kuntakenttään kohdistuvat lähivuosina. Siksi vasemmistopuolueidenkin on tarkasteltava, mitä kaikkea he lupaavat kustantaa kaupungin ylijäämällä.