Materiaalien sijaan laatua ja monipuolisuutta

Maksuttoman toisen asteen tavoite on mielestäni hyvä: kenenkään opiskelu ei saa olla sosioekonomisesta tilanteesta riippuvainen. En voi kuitenkaan käsittää sitä, miksi opiskelijajärjestöt ovat kovalla tahdilla viemässä eteenpäin lakialoitetta, jonka tavoite ei palvele juuri niitä, jotka rahallista tukea eniten tarvitsevat.

Opetushallituksen selvityksen mukaan 35% lukiolaisista elävät perheissä, joissa on taloudellisia vaikeuksia. Nämä 35% ovat ne, joille tukea tulisi kohdistaa. Maksuton toinen aste olisi siis tulonsiirto keski- ja hyvätuloisille, jotka taloudellisen tilanteensa puitteissa eivät sitä tarvitse.

Helsingissä valtuusto äänesti maksuttoman toisen asteen puolesta. En käsitä, miten valtuusto on kaikessa viisaudessaan tehnyt sellaisen päätöksen, joka vuosittain tulee maksamaan kaupungille 19 miljoonaa. Tuo raha vastaa viiden lukion vuosibudjettia. Pitkällä tähtäimellä tämä tarkoittaa sitä, että joko koulutuksen laadusta, kurssitarjonnasta tai seinistä on leikattava. Tämä on arvovalinta, joka vaikuttaa ihan jokaiseen lukiolaiseen tai ammattikoululaiseen omasta taloudellisesta taustastaan huolimatta.

Se, että jatkossakin voidaan pitää huoli siitä että jokainen lukiolainen ja ammattiin opiskeleva saa maksuttomien oppimateriaalien sijaan laadukasta ja monipuolista koulutusta on ensisijaisen tärkeää. Tämä on arvovalinta, joka meidän on tehtävä. Maksuttomia asioita on helppo tarjota ilman selkeitä ajatuksia siitä, mitä jokin maksaa ja mitä se todellisuudessa tarkoittaa. Vastuullista tässä tilanteessa on tiedostaa tosiasiat ja miettiä sitä, kuka laskun maksaa.

Oma arvovalintani tässä tilanteessa on puolustaa laadukasta ja monipuolista koulutusta, ei ilmaisia materiaaleja. Kuluvan hallituskauden aikana on jo tehty merkittäviä panostuksia esimerkiksi oppimateriaalien tukiin. Tarpeen vaatiessa on tukea kohdennettava niille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat.

Nyt riittää! Kiusaamiselle on saatava loppu.

”Minusta on aika outoa, että jo 12-vuotiaat rupeavat ilmoittamaan olevansa homoja tai lesboja tai jotakin tällaista. Siihen liittyy hyvin erikoinen pukeutuminen. Se herättää toisissa oppilaissa närkästystä, vihastusta ja ehkä pelkoakin. Sitten he tietysti kohtelevat tätä oppilasta sillä tavoin kuin tuntevat. Sitten tulee kokemus siitä, että kiusataan ja syrjitään, vaikka oppilas tavallaan on itse hakenut sen huomion”

Näin linjaa muuan rehtori Ylen selvityksessä koulukiusaamiseen liittyen.

Okei. Aluksi: kiusaaminen ei KOSKAAN ole kiusatun vika. Ei missään tilanteessa. Sen lisäksi jokaisen tulee saada olla oma itsensä oli sitten seksuaalinen suuntautuminen tai pukeutumistyyli mikä ikinä. Ei ole olemassa mitään muottia, johon jokaisen oppilaan tai opiskelijan tulee kuulua.

Koulukiusaamista ei voi perustella mitenkään. Ei niin, että erilaisuus voisi johtaa siihen tai että jonkun puheutuminen olisi ”hutsahtavaa”. Koulukiusaamiseen tulee puuttua ja jokaisella tulee olla mahdollisuus puhua kiusatuksi tulemisesta niin kotona kuin myös koulussa ilman leimaa juorukellosta tai uhasta joutua vaikeuksiin. Valitettavan usein oppilaan kiusaaminen vain pahenee kun hän uskaltaa ottaa asian esille.

Kiusaamisella voi olla vakavat ja kauaskantoiset seuraamukset. Jokainen kokee tilanteen omalla tavallaan ja monessa tilanteessa emme edes tiedä, miten kiusaaminen on vaikuttanut lapseen tai nuoreen. On olemassa suuri riski siihen, että kiusaaminen aiheuttaa esimerkiksi mielenterveysongelmia ja itsetuhoisia ajatuksia myös myöhemmin elämässä.

Kiva-koulu konseptina on hyvä, mutta pelien pelaaminen ja tilanteiden läpikäynti ryhmissä ei ole ratkaisu kiusaamisen loppumiselle. Voi olla niin, että onnistuneen oppitunnin päätteeksi joku oppilaista joutuu syrjinnän tai haukkumisen kohteeksi, kokee mahdollisesti jopa fyysistä väkivaltaa. Vaikka äsken onkin keskusteltu vaikeasta tilanteesta ja selvitetty se, on opit heitetty luokkahuoneen peränurkkaan ja jatkettu siitä, mihin mahdollisesti edellisellä välitunnilla jäätiin. Se ei ole mielestäni toimivaa kiusaamisen vastaista työtä.

Kouluilla on oma roolinsa tässä työssä mutta haluan myös peräänkuuluttaa vanhempien vastuuta omista lapsistaan. Erilaisuus on rikkaus ja jokaisella on oikeus olla juuri se upea itsensä joka on. Siitä ei kuulu kärsiä vaan siitä pitää saada nauttia. Siksi kiusaamiselle on saatava loppu.

Kotihoidontuki on työllisyyden jarru

Politiikan ihmeellisessä maailmassa on puhuttu paljon siitä, miten huoltosuhde Suomessa vie meitä koko ajan enemmän ja enemmän siihen suuntaan, että maksajia on vähenevissä määrin. Yksi syy tälle on alati pienenevä määrä syntyviä lapsia. Tämä on täysin aiheellinen huoli ja asialle on tehtävä jotakin, vastaus ei kuitenkaan ole surullisen kuuluisat synnytystalkoot.

Nuorena naisena olen kuitenkin syntyvyyden sijaan enemmän huolissani siitä, mitä tapahtuu kun perheeseen syntyy lapsi. Suomessa kotinhoidontuki on tietyllä tavalla kaunis ajatus, jolla voi olla kuitenkin hyvinkin tuhoisat seuraukset etenkin äitien työllisyyden kannalta. Kelan tilastollinen vuosiraportti kertoo karua kieltä siitä, miten kotihoidontukea saavissa perheissä sukupuolten väliset erot näkyvät.

Olen suuri yksilön vapauden ystävä. Jokainen perhe varmasti itse tietää, miten olisi järkevintä järjestää lastenhoito ennen kuin lapsi täyttää kolme vuotta. Mutta kun kyse on julkisista varoista, joilla tuetaan lähtökohtaisesti naisten kotiin jäämistä, en voi olla väläyttämättä ilmoille ajatusta siitä, että kotihoidon tuki olisi aika kuopata. Tilalle täytyy keksiä malli, joka ei kannustaisi etenkin äitejä jäämään kotiin pitkiksi ajoiksi.

Ketään ei pakoteta kotiin lapsen kanssa, mutta 2000-luvulla olisi aiheellista, että molemmat vanhemmat ottaisivat vastuuta lapsen hoidosta ennen kuin lapsi on valmis siirtymään varhaiskasvatuksen piiriin. Elinkeinoelämän Keskusliitto EK on heittänyt ilmoille ajatuksen 7 kk +6 kk /18 kk –mallista, jossa lyhykäisyydessään äidille olisi varattu yksi kuukausi ennen lapsen syntymää ja sen jälkeen 6 kuukautta syntymän jälkeen samalla kun toiselle vanhemmalle on varattu 6 kuukautta vanhempainvapaata. Vanhempainvapaat olisi pidettävä ennen kuin lapsi on 18 kuukauden ikäinen. Tämä malli ei pakottaisi ketään kotiin, mutta kannustaisi myös suurempaa osaa isistä kotiin lapsen kanssa.

Jos perheeseen syntyy useampi lapsi muutaman vuoden sisään, voi olla, että äiti on kotona kotihoidontuella monta vuotta. Työelämä muuttuu jatkuvasti ja monen vuoden poissaolo työelämästä voi olla tuhoisaa äidin työllisyydelle. Sen lisäksi, että äidin työllisyystilanne voi huonontua merkittävästi näiden vuosien aikana, on hyvä muistaa myös se, että tällä hetkellä ne lapset, jotka hyötyisivät eniten varhaiskasvatuksesta, eivät päädy sen piiriin, sillä perheelle voi usein olla edullisempaa pitää toinen vanhemmista kotona lasten kanssa.

Tällä vaalikaudella etenkin Kokoomus olisi halunnut ajaa perhevapaauudistuksen maaliin, mutta muut, kaavoihin kangistuneet hallituspuolueet toimivat työllisyyden jarruina ja halusivat pitää kiinni siitä, miltä malli nykyisellään näyttää. Ensi vaalikaudella on oltava rohkeutta tehdä niitä päätöksiä, jotka hyödyttävät niin kotihoidontukea tällä hetkellä käyttävää vanhempaa kuin myös lapsia, jotka kotiin jäämisen sijaan ottaisivat osaa varhaiskasvatukseen.

(Perhevapaauudistus on valtava kokonaisuus, josta voisi kirjoittaa monen sivun mittaisia tekstejä ja siksi tästä syystä en käsitellyt tekstissä esimerkiksi adoptiovanhempia, yksinhuoltajia tai muita perhemalleja.)

Rajat räiskeelle! Ympäristö, ihmiset ja eläimet kiittävät.

Vuosi lähenee loppuaan ja samalla kun pohtii sitä, mitä kaikkea on ehtinyt tapahtua vuoden aikana, tulee myös mietittyä sitä miten ja missä haluaa juhlia vuoden vaihtumista. Seuralla on tietenkin iso rooli illan kulussa, mutta sen lisäksi monet perinteet, kuten isot ilotulitukset ovat kuuluneet perinteisiin tapoihin juhlia tulevaa.

Ilotulitteet näyttävät eittämättä hyvältä etenkin kun siihen on panostettu niin rahallisesti kuin myös ammatillisella osaamisella. Siksi kannatankin ilomielin joulukuun alkupuolella julkaistua Rajat räiskeelle- kansalaisaloitetta, jossa F2 ja F3 luokan ilotulitteiden käyttö rajattaisiin vain ammattilaiskäyttöön. Tällä voidaan taata niin juhlijoiden oma, kuin muiden turvallisuus sekä vähentää ympäristöä kuormittavia roskia sekä saasteita. Juhlijoiden lisäksi ilotulitteet tuottavat harmia esimerkiksi lemmikeille, jotka joutuvat pelkäämään pauketta monta tuntia putkeen, ikävä kyllä yleensä myös sallittujen aikojen ulkopuolella.

Jokainen silmävamma on liikaa. Sen lisäksi ilmaston lämmetessä jokainen saaste ja luontoon joutunut roska on aina turhaa lisäkuormitusta. Upeat ilotulitukset ovat varmasti monen mieleen, mutta iloitsen suuresti Helsingin naapurikaupungin Espoon päätöstä siitä, että ilotulitteiden sijaan kaupunki tarjoaa tänä vuonna laservaloshown. Sen lisäksi monet kaupat ovat lopettaneet ilotulitteiden myynnin – se on ehdottomasti positiivinen kehityssuunta.

Lux Helsinki on mainio esimerkki siitä, miten pelkällä valolla ja mahdollisesti siihen liitetyllä musiikilla on mahdollista tehdä taidetta. Tämän tyylinen taide kuormittaa ympäristöä huomattavasti vähemmän kuin ilotulitteet ja voi olla vähintäänkin yhtä näyttävää kuin muutamien minuuttien pituiset räiskeilottelut. Koko illan kestävä valoshow ja siihen liitettävä valonäyttely voisi olla koko illan mittainen taideilottelu kaupunkilaisille. Kaupunkikulttuurin kannalta olisi hyvä, että juhlintaan voisi turvallisesti osallistua jokainen kaupunkilainen, myös kaupungeissa asustavat eläinystävät.

Vanhoja ympäristöä kuormittavia perinteitä on aika päivittää nykyaikaan. Tässä mentiin jo eteenpäin lopettamalla uudenvuoden tinojen myynti, joiden sisältämä lyijy on vahingollista ympäristölle sekä ihmisille. Seuraavaksi on aika vähentää ilotulitteiden käyttöä, ja mahdollistaa niiden käyttö vain ammattilaisille.

Turvallista ja valontäyteistä uutta vuotta!

Tervetuloa sivuilleni, välkommen på min webbplats!

Ehdokkuus näissä vaaleissa ei ole missään vaiheessa ollut itsestäänselvyys. Kampanjointi vaatii aikaa, jaksamista ja rahaa. Sen lisäksi pohdin pitkään sitä, onko minusta siihen. Tekemään kampanjaa yötä päivää, laittamaan itseni likoon ja tekemään kaikkeni, jotta juuri minä olisin se, joka saisi äänestäjän luottamuksen. Politiikka on raaka laji, jossa pienistäkin virheistä rangaistaan ja niistä kuullaan pitkään. Kampanjateko vaatii myös rahaa ja muita resursseja. Rahaa ei opiskelijalla löydy liikaa. Tästä huolimatta päätin, että ehdokkuuden aika on nyt.

Teemoja, joita tulen pitämään esillä, ovat etenkin ympäristö- ja talousasiat, sekä se, että ne eivät sulje toisiaan pois vaan täydentävät toisiaan. Vastuullinen talouspolitiikka, jossa huomioidaan aina vaikutukset ympäristöön, on tulevaisuuteen katsovaa politiikkaa. Sillä taataan se, että myös tulevat polvet voivat nauttia maailman parhaasta maasta.

Minussa on aina ollut vähän maailmanparantajan vikaa. Nuorisovaltuustotoimintaan lähdettyäni olen ollut vakuuttunut siitä, että tulevaisuuden tekijät tarvitsevat omat puolesta puhujansa. Eläkepopulismi, päästöjen perusteleminen älyvapailla tekosyillä ja yrittäjyyden hankaloittaminen turhalla byrokratialla eivät ole asioita, joita tarvitsemme. Se sijaan tarvitsemme päättäjiä, jotka uskaltavat tehdä päätöksiä, jotka aidosti katsovat tulevaisuuteen. Olen tähän tehtävään käytettävissä. Olet enemmän kuin tervetullut mukaan ottamaan kanssani palloa haltuun! Välkommen med i min kampanj, som går både på finska och på svenska!