Veera Orvokki Hellman

Näin päivänvalon ensimmäistä kertaa Satakunnan keskussairaalassa vapunaattona vuonna 1997. Kasvoin Porissa vanhempieni ja myöhemmin pikkuveljeni kanssa. Koulupolkuni alkoi Björneborgs svenska samskolanissa vuonna 2004. Kaksitoista vuotta myöhemmin sain painaa päähäni valkolakin samaisen koulun juhlasalissa. Vauhdikas kun olen, olin kuitenkin ehtinyt jo hypätä muuttoautoon suoraan ylioppilaskirjoituksista valloittaakseni tulevaa kotikaupunkiani jo ennen lakkiaisia. Muuttoauto kuskasi minut ja vaatimattoman määrän tavaraa ensimmäiseen omaan kotiini Helsingin Meilahteen. Tunsin olevani kotona. Meilahdessa viihdyin erinomaisesti kolmen vuoden ajan.

Lapsuuteni vietin pitkälti harrastusten parissa, aina viulunsoitosta joukkuelajien pelaamiseen. Päällimmäisinä lajeinani olivat ringette, jääkiekko ja jalkapallo. Vaikka näiden harrastusten parissa tulee vietettyä aikaa lähtökohtaisesti kaukalon ulkopuolella, olen vakuuttunut siitä, että joukkuelajeja harrastaessa kasvatin itselleni joukkuepelaajan identiteetin. Hyvä niin.

Viisitoistavuotiaana päätin pitkän pohdinnan jälkeen laittaa hokkarit naulaan. Jo silloin kilpailu vapaa-ajasta oli kovaa ja uusi harrastukseni, vaikuttaminen vei voiton. Olin lähtenyt mukaan Porin Nuorisovaltuuston toimintaan ja siellä opin sen, että nuorten asioista parhaita ovat puhumaan on itse nuoret. Nälkä kasvoi syödessä ja lähdin mukaan myös alueelliseen ja sitä kautta myös valtakunnalliseen toimintaan ja löysin itseni Suomen Nuorisovaltuustojen Liiton liittohallituksesta vuonna 2015.

Vuonna 2012 otin ensimmäisen askeleen kohti sitä, mistä myöhemmin tulisi intohimoni ja leipätyöni. Hyppäsin mukaan vaikuttamisen maailmaan Porin Nuorisovaltuustoon. Vuodet nuorisovaltuutettuna antoivat paljon oppeja siitä, miten vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan ja miten koko päätöksenteon koneisto toimii. Innostuin toden teolla ja pian huomasinkin etsiväni itselleni puoluetta, jossa jatkaa vaikuttamistyötä nuorisovaltuustovuosien jälkeen.

Poliittinen kotini löytyi kokoomuksesta. Kokoomuksen aatteessa ja arvoissa kiinnosti erityisesti vapaus, vastuullinen ja kestävä päätöksenteko sekä avoimuus ja kansainvälisyys. Tulen yrittäjäperheestä, jossa olen oppinut sen, että valtion tulee olla mahdollistaja, ei estäjä, oli sitten kyse yritystoiminnasta, harrastamisesta tai mistä ikinä. Ahkeruudesta ja työstä tulee palkita ja palkka on lähtökohtaisesti työn tehneen rahaa, ei valtion. 

Muutin Helsinkiin saavuttaakseni unelmani. Unelmoin silloin ja yhä edelleen siitä, että opiskelen Hankenilla, että saan uusia ystäviä ja että saan työskennellä sellaisten asioiden parissa joihin aidosti uskon. Halusin rakentaa elämästäni sellaisen, josta olin haaveillut jo pitkään. Tänä päivänä asun poikaystäväni ja koirani Pantsen kanssa Munkkiniemessä. Opiskelen yritysjuridiikkaa ja yritysvastuuta Hankenissa ja päivätyönäni toimin työmarkkina- ja yhteiskuntapoliikan asiantuntijana. Vapaa-aikaani vietän mieluusti neuloen, golfaten ja ennen kaikkea helsinkiläisestä luonnosta nauttien.

Asetuin ehdolle kuntavaaleissa, koska haluan varmistaa sen, että jokainen nykyinen ja tuleva helsinkiläinen voi saavuttaa omat unelmansa. Helsinki on upea sekoitus suurkaupunkia ja lähiluontoa. Helsinki on kaupunki, jossa jokaisella tulee olla mahdollisuus elää elämäänsä parhaalla mahdollisella tavallaan, kunhan kunnioittaa myös muiden vapautta omanlaiseen elämään. Huolimatta siitä, oletko syntynyt ja kasvanut Helsingissä. Helsingin tulee olla koti kaikille niille, jotka haluavat olla osana mahdollisuuksien kaupunkia. Sellainen on Helsinki minulle ja toivottavasti myös tuleville sukupolville. Ainakin jos se on minusta kiinni.