Veera Orvokki Hellman

Elämänkaareni on verrattain lyhyt mutta sisältää sitäkin enemmän värikkäitä vaiheita. Tuo kaari sai alkunsa Satakunnan keskussairaalasta vapunaattona vuonna 1997. Lapsuuteni ja nuoruuteni vietin synnyinkaupungissani Porissa. Koulutieni alkoi Björneborgs Svenska Samskolassa vuonna 2004. Samaisessa koulussa sain painaa valkolakin päähäni keväällä 2016. Kiitos kotini ja kouluni olen aidosti kaksikielinen. Se on rikkaus, jota vaalin päivittäin.

Lapsuuteeni kuului valtava määrä eri harrastuksia aina viulunsoitosta jalkapalloon ja jääkiekkoon. Päälimmäisenä kaikista harrastuksistani oli kuitenkin ringette, jota pelasin yli 10 vuotta milloin enemmän, milloin vähemmän tosissani. Ringetessä opin, että kukaan ei pärjää yksin vaan parhaat tulokset saavutetaan joukkueena. Olen joka päivä kiitollinen siitä, miten vanhempani ovat mahdollistaneet minulle kaikki ne harrastukset, joista nautin täysin siemauksin. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus harrastaa ja tehdä niitä asioita, joista välittää.

Viisitoistavuotiaana päätin pitkän pohdinnan jälkeen laittaa hokkarit naulaan. Jo silloin kilpailu vapaa-ajasta oli kovaa ja uusi harrastukseni, politiikka ja vaikuttaminen vei voiton. Olin lähtenyt mukaan Porin Nuorisovaltuuston toimintaan ja siellä opin sen, että nuorten asioista parhaita ovat puhumaan on itse nuoret. Saimme paljon aikaiseksi aina kouluverkkouudistuksen kommentoinnista erilaisiin tapahtumiin. Nälkä kasvoi syödessä ja lähdin mukaan myös alueelliseen ja sitä kautta myös valtakunnalliseen toimintaan ja löysin itseni Suomen Nuorisovaltuustojen Liiton liittohallituksesta vuonna 2015.

Syksyllä 2015 kokeilin miten pitkälle 18-vuotiaan siivet kantavat valtakunnallisen nuorisojärjestön osalta ja asetuin ehdolle puheenjohtajaksi samaiseen liittoon. Hävisin kahdella äänellä. Se kirpaisi mutta tänä päivänä olen onnellinen siitä, että elämä vei eri suuntaan, vaikka silloin vaalipäivä tuntui lähes maailmanlopulta. Häviäminen on opettanut ihan valtavasti, mutta etenkin sen, että elämä ei lopu yhteen hetkeen vaan se jatkuu. Muuttaa vain muotoaan.

16-vuotiaana pohdin pitkään mihin puolueeseen haluaisin liittyä. Luin kaikkien puolueiden poliittisia ohjelmia läpi, vaikka jo olinkin melkein tehnyt päätökseni liittyä kokoomukseen. Halusin kuitenkin olla varma ja reilun 5 vuoden jäsenyyden jälkeen voin hyvillä mielin todeta, että valitsin oikein. Usko ihmiseen, tulevaisuuteen ja vastuunkantoon sopi minun arvomaailmaani paremmin kuin hyvin. Sillä tiellä ollaan edelleen. 

Meillä on aina kotona arvostettu työntekoa. Tulen yrittäjäperheestä, jossa on myös opetettu se, että jokainen työ on arvokas ja että hyvin tehdystä työstä saa kiitosta. Näitä oppeja olen päässyt ammentamaan niin lehtimyyjänä, kaupan myyjänä kuin myös lapsenvahtina. Sen lisäksi olen päässyt näyttämään kynteni politiikan parissa työskennellessä niin Helsingin Kokoomusnuorten työntekijänä, Kokoomusnuorten poliittisena sihteerinä kuin myös Helsingin Kokoomuksen projektisihteerinä, jossa työskentelin myös pormestari Jan Vapaavuoren kampanjasihteerinä. Nuoresta iästäni huolimatta olen nähnyt paljon erilaisia työtehtäviä ja ahkeruudesta on palkittu.

Nyt on kuitenkin aika keskittyä edistämään kauppatieteiden opintojani Hankenilla, sillä haluan vielä joku päivä olla asiantuntija talous- ja ympäristöasioiden saralla. Ne eivät sulje pois toisiaan vaan kannustavat meitä keksimään päivittäin kestävämpiä ratkaisuja, jotta tulevaisuuden voi turvata myös tuleville polville. Opiskelun lisäksi saan kuitenkin viettää aikaa niin kansallisen kuin pohjoismaisen politiikan saralla Pohjola-Nordenin Nuorisoliiton puheenjohtajana sekä Kokoomuksen Nuorten Liiton hallituksen jäsenenä vuonna 2019.

Muutin Helsinkiin keväällä 2016 suoraan ylioppilaskirjoitussalista. Helsingistä on tullut minulle koti. Munkkiniemi on ollut minulle se paikka, jossa voin rauhassa olla ja elää ja josta pääsen haistamaan meren jo parin sadan metrin päässä kotiovelta. Meri ja luonto ovat minulle tärkeitä. Kuin voimapaikkoja, joissa unohtaa huolet ja murheet.

Vapaa-aikaani vietän useiten tapaamalla ystäviä, liikkumalla luonnossa ja käymällä ryhmäliikuntatunneilla sekä lukemalla kirjoja. Myös musiikilla on iso rooli elämässäni. Kotoani löytyy koiravanhukseni Ukko, joka on paras ystäväni jo 12 vuoden takaa. Sen lisäksi perheeseeni kuuluu äiti, isä, pikkuveli ja nuorempi koiraherra Justus.