Oodi yrittäjyydelle

Tänään vietetään yrittäjän päivää. Jokainen yrittäjä on juhlapäivänsä ansainnut.

Kuten monena muunakin päivänä, tänäänkin selasin Twitteriä. Kiinnostukseni heräsi erityisesti silloin, kun mielipidevaikuttaja Suvi Auvinen julisti, että tarvitaan asioita, jotka muuttaa maailmaa ja luo hyvinvointia, eikä yrittäjyyttä tarvita yhtään mihinkään. Suvi on täysin oikeassa siinä, että tarvitaan asioita, jotka muuttavat maailmaa ja luovat hyvinvointia, mutta siitä olen täysin eri mieltä, ettei yrittäjyyttä tarvittaisi. Sitä nimenomaan tarvitaan, etenkin näiden kahden edellä mainitun hyvän tavoitteen saavuttamiseksi. 

Olen kasvanut yrittäjäperheessä, jossa on opetettu alusta alkaen se, että ahkeruus palkitaan. Kun on katsonut, miten omat vanhemmat painavat pitkää päivää koko vuoden ympäri, voi vaan nostaa hattua. Niin heille, kuin kaikille muillekin yrittäjille.

Ennen Helsinkiin muuttoa olin työskennellyt muutamassa eri yrityksessä, lähinnä kesätöiden merkeissä. Jo silloin olin valtavan iloinen siitä, että työnantajani antoivat minulle mahdollisuuden tienata omat rahani ja näyttää sen, että osaan ja olen hyvä siinä mitä teen. Tämä ei olisi ollut mahdollista, jos yrittäjiä ei olisi ollut.

Omat kesätyöni ovat vain yksi esimerkki monien joukossa, mutta henkilökohtainen kokemus siitä, miten tärkeää on, että meillä on yrityksiä, joissa yrittäjä työllistää itsensä ja useamman muun. Sen lisäksi, että se tuo leivän pöytään, se kehittää ja opettaa ihan valtavasti.

Yritykset muuttavat maailmaa ja luovat hyvinvointia. Siksi yrittäjyyden toimintaedellytysten on oltava kunnossa ja jokaisella tulee olla mahdollisuus tarttua tuumasta toimeen ja ryhtyä yrittäjäksi. Oli yrittäjyys sitten täysipäiväistä tai osa-aikaista palkkatyön ohella.

Kiitos teille kaikille ahkerille, periksiantamattomille sekä rohkeille arjen sankareille. Ja hyvää yrittäjän päivää!

Kyltymätön opiskelijaliike

Suomen Ylioppilaskuntien Liitto SYL julkaisi tänään kannanoton, jossa se kertoo opiskelijoiden olevan Suomen ainoa väestöryhmä, jolla ei ole oikeutta lomaan ja loma-ajan toimeentuloon. Kieltämättä etenkin Helsingissä toimeentulon kannalta on tärkeää työskennellä kesät, jotta syksyllä voi jatkaa täysipainoisesti opintoja, mutta tällainen yleistäminen syö opiskelijaliikkeen uskottavuutta ainakin omissa silmissäni. Etenkin, kun opiskelijana olen pakotettu olemaan kyseisen järjestön jäsen. Kesällä työskentelemisen tarkoitus ei pelkästään ole hankkia rahaa, jolla elää, vaan myös kartuttaa työkokemusta ja kerryttää työelämätaitoja, joita ei koulun penkillä opita.

Suomessa on tarjolla maksuton ja äärettömän laadukas ja maailmallakin arvostettu koulutus. Sen lisäksi jokaiselle opiskelijalle on tarjolla tukea valtiolta samalla, kun opiskelijoiden arkea helpotetaan esimerkiksi todella edullisilla opiskelijalounailla ja muilla opiskelija-alennuksilla. Sen lisäksi kesäisin on mahdollista nostaa tukia, mikäli kesän aikana suorittaa opintoja. Eikö mikään riitä?

Tämänkaltaiset ulostulot ja vaatimukset milloin korotetusta opintorahasta, milloin korkeammasta asumisen tukemisesta, eivät ole aitoa edunvalvontaa. Aitoa edunvalvontaa on se, että opiskelijaliike tekee hartiavoimin töitä sen eteen, että tarjolla on jatkossakin laadukasta opetusta alasta riippumatta ja että opintojen osalta hyödynnetään esimerkiksi sitä, mitä digitalisaatio on tuonut tullessaan. Mikäli kesällä opintojansa edistävien määrää halutaan lisätä, tulisi opiskelijaliikkeen olla eturintamassa ajamassa esimerkiksi alustamallia (mm. Suomen Ekonomit ovat puhuneet tästä), jonka avulla opiskelijat voisivat suorittaa opintoja eri korkeakouluista digitaalisten alustojen kautta.

Jos opintojen edistymistä halutaan nopeuttaa ja samalla keventää tätä niin kutsuttua taakkaa (jota keventämässä on mm. noin kuukauden mittainen joululoma, sekä muita lyhyempiä ja luennottomia pätkiä), tulisi opiskelijaliikkeen olla valittamisen sijaan puolustamassa laajaa tarjontaa. Tästä hyötyy niin opiskelija itse kuin myös valtio, kun korkeakoulutetut saadaan täysipäiväisesti työelämään mahdollisesti nopeammin kuin aiemmin.

Väite siitä, että opiskelijat ovat ainoa ryhmä, jolla ei ole lomarahoja, ei myöskään pidä paikkaansa. Moni yrittäjä joutuu joka vuosi punnitsemaan sitä, voivatko he pitää kuukauden tai edes viikon verran lomaa, sillä tulovirrat voivat pysähtyä kokonaan loman ajaksi. Se voi olla monelle pienyrittäjälle vaikea paikka, kun puntarissa on oma ja perheen toimeentulo tai oma jaksaminen. 

Mitä tulee opiskelijoiden mielenterveyteen ja jaksamisen edistämiseen, tulisi tukiviidakon palvella erilaisia tilanteita paremmin kuin nykyisellään. Tämä teema vaatisi oman blogipostauksensa. Nopeana ratkaisuna tälle väläytän perustiliä, josta mm. Elina Lepomäki on puhunut.

#pallohaltuun tilinpäätös

Vaalien jälkeen olen ottanut melko rauhallisesti ja pitkälti keskittynyt itseeni ja opintoihini. Se on ollut varsin virkistävää, vaikka vaalityön tekeminen olikin hauskaa ja opettavaista. Nyt on kuitenkin aika tehdä pienimuotoinen tilinpäätös kampanjan osalta ja sen jälkeen suunnata katse kohti tulevaa.

Ensikertalaisena olen melko tyytyväinen äänisaaliiseni. Tarkastuslaskennan jälkeen lopullinen äänimääräni oli 692 ääntä. Myönnän, että odotin ehkä parempaa menestystä, mutta toisaalta pieni budjetti, pieni (mutta sitäkin ahkerampi) tiimi ja sen lisäksi kokemattomuus juuri oman kampanjan tekemisestä vaikuttivat varmasti asiaan. Sen lisäksi on hyvä muistaa se, että kampanja tehtiin täysin ilman käytössä olevaa autoa. Mitään en tekisi toisin, tekisin vain paremmin. Puutteista on otettu opikseen ja se on osa itsensä ja oman tekemisen kehittämistä.

Uskallan väittää, että sanoma oli hyvä ja että kokoomuksessa ja Helsingissä on nyt ja myös jatkossa kysyntää talous- ja arvoliberaalille politiikalle. Jatkan arvojeni puolesta puhumista myös jatkossa. Vaikka vaalit ovat ohi, voin luvata sen, että vaikuttamistyö jatkuu muodossa tai toisessa. Aika näyttää.

On varmaan sopimatonta ja epätavallista sanoa suomalaisena näin, vaatimattomuus kun usein tuntuu olevan hyve, mutta olen ihan valtavan ylpeä itsestäni. Olen ylpeä itsestäni siksi, että pitkän pohdinnan jälkeen päätin laittaa itseni likoon, että tein oikeastaan kaiken, mitä omilla resursseilla oli tehtävissä ja että uskalsin lähteä mukaan vaalitaistoon kokoomuksen ja Suomen puolesta. Sen lisäksi olen ylpeä itsestäni, kun paneeleihin osallistuessa uskalsin rohkeasti puolustaa omaa mielipidettäni, vaikka se usein tarkoittikin muiden kanssa eri mieltä olemista. Uskokaa pois, se ei ole itsestäänselvyys. Paneelit opettivat minulle valtavan paljon ja sen lisäksi pääsin tutustumaan ihmisiin muista puolueista, joiden kanssa oli helpottavaa jakaa omia kokemuksia kampanjan tekemisestä. Se oli valtavan voimauttavaa.

Kuten jo mainitsin, ei politiikan tekeminen ja vaikuttamistyö tule loppumaan vaan aion jatkossakin olla mukana tavalla tai toisella. Seuraaviin kuntavaaleihin on vähän alle kaksi vuotta, seuraaviin eduskuntavaaleihin neljä. En vielä tiedä, tulenko olemaan ehdolla vai en, mutta se jos jokin on varmaa, että minulla on hyvin aikaa jatkaa itseni kehittämistä ja oppia niin politiikasta kuin myös elämästä. Politiikka on maratonlaji ja aikani ei ollut vielä, mutta en anna sen lannistaa minua. Kokemusta rikkaampana on hyvä jatkaa kohti tulevaa. Kuitenkin 692 helsinkiläistä antoi minulle ainoan äänensä ja olen siitä valtavan kiitollinen.

Lopuksi haluan kiittää kaikkia, jotka tukivat kampanjaa sekä olivat mukana tekemässä sitä. Iso kiitos jokaisesta lahjoituksesta kampanjalle. Ilman niitä, emme olisi voineet tehdä näinkin isoa kampanjaa. Sen lisäksi suuri kiitos jokaiselle, joka jakoi flyereitä, vinkkasi ehdokkuudestani kavereilleen sekä tietenkin niille vahvoille ja uupumattomille työmyyrille, jotka heräsivät kanssani aamuvarhain metroasemille jakamaan ilosanomaa. Kiitos!

Kun kerran hankittu osaaminen ei enää riitäkään

Suomen hyvinvointi syntyy työstä. Se syntyy ahkerista, osaavista ihmisistä, jotka joka päivä lähtevät rakentamaan itselleen ja läheisilleen parempaa tulevaisuutta. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan lupaus on ollut se, että työtä tekemällä ja asiansa kunnolla hoitamalla pärjää. Kun on opiskellut ahkerasti, tehnyt työnsä hyvin ja noudattanut yhteisiä sääntöjä, on yleensä voinut luottaa elämän kohtelevan hyvin.

Maailma ja työelämä kuitenkin muuttuvat nopeasti. Tarvitaan jatkuvasti erilaista, erikoistuvaa ja uutta osaamista. Työpaikkoja katoaa ja toisaalle niitä syntyy uusia. Nykyään on harvinaista, että tekee samaa työtä 30 vuotta putkeen samalla työnantajalla. Muutoksen rattaiden alle voi jäädä, vaikka olisi tehnyt kaiken oikein. Tehtaita suljetaan ja kokonaisia aloja katoaa. Huoli seuraa: entä jos minä tai läheiseni emme pärjääkään? Jos en pysykään mukana? Onko osaamiselleni vielä käyttöä? Kannattaako enää edes hankkia osaamista ja kehittää itseäni?

Haaste on valtava, mutta siihen on olemassa ratkaisuja. Tärkeintä on, että oman osaamisen päivittäminen mahdollistetaan aivan jokaiselle. Jatkuva oppiminen tarvitsee sekä uudenlaisia koulutuksen muotoja, että kannustimia yksilöille ja työnantajille.

Tähän tarvitsemme osaamisen tulevaisuussopimuksen, jossa ovat mukana valtion lisäksi oppilaitokset, työntekijät ja työnantajat. Sen osana on tarkasteltava työmarkkinoiden, työttömyysturvan, verotuksen ja erilaisten rakenteiden muuttamista. Myös yritysten ja kolmannen sektorin on otettava vahvempi rooli ja vastuu jatkuvan oppimisen mahdollistajana. Erityistä vastuuta on kannettava niistä, joilla työpaikkaa ei ole tai joilla työsuhteet ovat monimuotoisia, sirpaleisia. Tavoitetila on selkeä: tarjotaan vahvinta turvaa ja uusia koulutusmuotoja niille, joilta vanha työ on katoamassa alta. Tässä keskeistä on se, että mahdollistamme osaamisen päivittämisen läpi työuran.

Jatkuvan oppimisen tärkein tarkoitusperä ei ole laittaa ihmisiä pitkäksi ajaksi koulun penkille, vaan sen sijaan kehittää osaamista ja ylläpitää jo opittua esimerkiksi kurssikokonaisuuksien kautta. Se, että pystymme auttamaan suomalaisia oppimaan ja oivaltamaan on kaikkien etu. Suomen pitää olla maa, jossa saa oppia uutta, vaihtaa ammattia ja alaa ja löytää uusia oppimisen polkuja myös työuran aikana. Ihmistä, joka lähtee päivittämään osaamistaan työuran aikana, on tuettava kaikin keinoin.

Uuden oppiminen on keskeinen osa tulevaisuuden työelämää sekä parasta muutosturvaa työelämän epävarmuudessa ja maailman muutoksessa. Aivan jokaisen on voitava luottaa siihen, että työelämän muutoksessa ja ammattien kadotessa myös heille käy hyvin.

Kokoomuksen on aika uudistua

Eilen maanantaina julkaistiin nuorisovaalien tulos, jossa kokoomus jäi kolmanneksi vihreiden ja perussuomalaisten perään. Kokoomuksen tulos ei ollut surkea – se saisi nuorten eduskunnassa 35 paikkaa, kun esimerkiksi SDP jäisi viiteentoista – mutta ajattelemisen aihetta se antaa.

Vihreiden ja perussuomalaisten suosiota nuorten keskuudessa selittää moni asia. Molemmilla puolueilla on selkeä muista puolueista erottuvat profiilinsa. Politiikan seuraamista opettelevan nuoren on helppo ymmärtää, mitä nämä puolueet ajavat. Kun äänestät vihreitä, puolueesi puolustaa ympäristöä. Kun äänestät perussuomalaisia, puolueesi vastustaa maahanmuuttoa. Perinteisten yleispuolueiden osalta vastaus tähän kysymykseen ei ole ollenkaan niin selvä. Mitä todella saa äänestämällä keskustaa, SDP:tä tai kokoomusta? Toisinaan tuntuu, että puolueet eivät vaalikampanjoissaan osaa vastata tähän itsekään.

Uskon, että tätäkin tärkeämpi vihreiden ja perussuomalaisten nuorisokannatusta selittävä tekijä on, että niiden politiikka näyttäytyy vahvasti arvopohjaisena. Nuorille ihmisille suhtautuminen esimerkiksi tasa-arvokysymyksiin, maahanmuuttoon tai ympäristöön on paljon tärkeämpi äänestyspäätöstä ohjaava tekijä kuin se, muuttuuko veroprosentti hieman suuntaan tai toiseen tai millainen hallintohimmeli soteen rakennetaan. Esimerkiksi nuorisobarometrin 2018 mukaan 24% nuorista on erittäin huolissaan ja 43 % huolissaan ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta. Me poliitikassa toimivat ihmiset tiedämme, että myös perinteisten puolueiden toimintaa ohjaa vahva arvopohja, mutta jostain syystä ne eivät onnistu kommunikoimaan sitä ymmärrettävällä tavalla puoluekoneiston ulkopuolelle.

Minä valitsin puolueekseni kokoomuksen, koska uskon, että kokoomuksen ainoana puolueena uskottavasti edistämä vastuulliseen markkinatalouteen perustuva politiikka on tehokkain tapa edistää itselleni ja sukupolvelleni tärkeitä arvoja, kuten ympäristönsuojelua ja tasa-arvoa. Esimerkiksi merkittävimmät ilmaston lämpenemistä hidastavat innovaatiot tehdään hyvin suurella todennäköisyydellä yrityksissä. Näitä innovaatioita ei synny, jos yritysten mahdollisuudet innovoida ja työllistää kuihdutetaan vasemmistolaisella vero- ja työllisyyspolitiikalla. Sellaisella, mitä imagoltaan ilmastomyönteisin puolue eli vihreät kannattaa.

Kokoomusta tarvitaan tulevaisuudessa jopa enemmän kuin nykyään. Kaupungistumisen vahvistuessa keskusta todennäköisesti heikentyy entisestään, mikä tekee kokoomuksesta ainoan uskottavan vaihtoehdon ihmiselle, jonka talouspoliittiset näkemykset ovat keskiviivan oikealla puolella ja joka uskoo ihmiseen enemmän kuin järjestelmään. Suomi tarvitsee kannatukseltaan vahvan keskustaoikeistolaisen puolueen huolehtimaan siitä, että Suomi on menestyvä, kannustava ja vakaa yhteiskunta myös jatkossa. Jotta kokoomus pystyy olemaan tätä myös sitten, kun nuorisovaaleissa nyt äänestävä sukupolvi kasvaa aikuiseksi, sen on uudistuttava.

Mitä kokoomuksen sitten tulisi tehdä? Minusta kokoomuksen suurin ongelma on, että se vahva arvopohja, mikä kyllä puolueen sisällä näkyy, ei heijastu meistä ulospäin. Kokoomuksessa on valtavasti ihmisiä, jotka suhtautuvat intohimoisesti ilmastonmuutoksen ehkäisyyn tai vaikka tasa-arvon ja yksilönvapauksien edistämiseen. Sellaisia ihmisiä, jotka silmät loistaen puhuvat feminismistä, eläinten oikeuksista tai translain uudistamisesta. Kuitenkin julkisuudessa näyttäydymme porukkana, jonka lempiaiheita ovat Suomen Pankin talousennusteet tai toinen toistaan vaikeammin ymmärrettävät rakenteelliset uudistukset.

Mitä, jos alettaisiin sen sijaan puhua niistä asioista, joiden takia talousennusteita luetaan tai rakenneuudistuksia tehdään. Näytetään myös äänestäjille, erityisesti nuorille, että kokoomuksen äänestäminen on tehokkain tapa edistää tärkeitä arvoja, kuten ilmastovastuullista politiikkaa ja sukupuolten välistä tasa-arvoa. Kokoomuksella on kaikki edellytykset olla puolue, jonka kannatus niin nuorten kuin aikuisten keskuudessa on 25 % tai sen ylikin, kunhan vain näytämme, mitkä asiat meille oikeasti merkitsevät.

Nyt riittää ylikulutus!

Tänään on Suomen ylikulutuspäivä, joka on tänä vuonna viikkoa aiemmin kuin viime vuonna. Minusta on hälyttävää, että tälläisella kulutuskulttuurilla tarvitsisimme 3,8 maapalloa, jos kaikki kuluttaisivat kuin suomalaiset. Ylikulutuspäivänä suomalaisten luonnonvarojen kulutus ylittää laskennallisesti maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisista polttoaineista aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä.

Osa kulutuksesta on välttämättömiä perustarvikkeita kuten ruokaa tai vaatteita mutta, se missä meidän pitäisi tsempata on se, että ostamme esimerkiksi valtavan määrän pikamuotia. Itsekin myönnän ostaneeni uusia vaatteita, mutta iso osa niistä vaatteista, jotka olen tänä vuonna hankkinut, ovat joko kirppikseltä ostettuja tai muilta saatuja käytettyjä vaatteita.

Kulutus ei kuitenkaan ole pelkästään asioiden tuottamista tai hankkimista vaan pitää sisällään myös energiantuotannon, liikenteen sekä ruuantuotannon. Näissäkin asioissa meidän on lisättävä kunnianhimoa: meidän tulee luopua fossiilisista polttoaineista, lisätä ydinvoimaa, pienentää liikenteestä aiheutuvia päästöjä sekä kannustaa ihmisiä ympäristöystävällisempään ruokavalioon eli vähentämään liha- ja maitotuotteiden kulutusta.

Yksi ratkaisu kulutuskulttuurin muuttamiseen on kiertotalous. Kiertotaloudessa käytettyjä materiaaleja pyritään hyödyntämään uusiokäyttöön sekä tuottamaan sellaisia tuotteita, jotka ovat materiaalitehokkaita. Hyvänä esimerkkinä toimii mielestäni muovituotteet: kertakäyttöisinä ne ovat rasite ympäristölle, mutta mitä enemmän kierrätämme muovia ja opimme sen uusiokäytöstä, sitä tehokkaampi tuote muovi on. Jokainen voi omalta osaltaan olla kehittämässä kiertotaloutta esimerkiksi kierrättämällä omat jätteensä, jotta ne saadaan uusiokäyttöön sen sijaan että lasit, metallit ja muovit päätyisivät kaatopaikalle.

Kiertotaloudesta voi kehittyä myös kannattava yritystoimintaa: hiilineutraaliuden tavoittelu kannustaa yrityksiä keksimään koko ajan parempia ratkaisuja ilmastonmuutoksen torjumiseen ja kiertotalouden uusien mahdollisuuksia kautta myös yritykset voivat hyötyä tästä. Se, että olemme heränneet vihdoin maapalloa uhkaavan ilmastonmuutoksen torjumiseen, asettaa myös sijoittajat uuden valinnan eteen: haluavatko sijoittajat tukea yrityksiä, jotka tuhoavat maapalloa vai kenties niitä yrityksiä, jotka kehittävät uusia tapoja hyödyntää kiertotaloutta ja jo olemassa olevia materiaaleja ja näin parantaa tilannetta omalla toiminnallaan.

Sen lisäksi, että Suomessa on nyt luotu tiekartta muovin käytölle ja kierrätykselle, tulee meidän saada selkeät raamit kiertotalouden edistämiselle sekä kannustaa ihmisiä kierrättämään, jotta materiaalit saadaan entistä tehokkaammin hyötykäyttöön. Jokaisella teolla on merkitystä ja nyt on aika siirtyä sanoista tekoihin!

Yrittäjää kurittamalla voimme olla varmoja siitä, ettei kukaan kohta enää yritä

Kuluneella hallituskaudella on tehty todellisia tekoja yrittäjien ja yrittäjyyden sekä ahkeruuden hyväksi. Kauppojen aukiolot on vapautettu, joka antaa yrittäjille mahdollisuuden päättää siitä, pitävätkö he liikkeensä auki pidempään jos niin tahtovat. Taksiliikenne on vapautettu kilpailulle ja sen lisäksi säädettiin maksuperusteisen ALV:n toteutus alle 500 000€ liikevaihdon yrityksille. Kynnystä palkata ensimmäinen työntekijä madallettiin pidentämällä koeaikaa samalla kun osakeyhtiöiden vähimmäispääoman vaatimuksesta luovuttiin.

Nämä ovat esimerkkejä siitä, miten poliittisilla päätöksillä vaikutetaan yritysten toimintaedellytysten parantamiseen. Eilen 16 pientä yritystä julkaisivat Helsingin Sanomissa vetoomuksen, jossa allekirjoittaneet yritykset ilmaisevat huolensa Antti Rinteen “veroinnovaatioista”, jotka romuttaisivat yrittäjyyden edellytyksiä. Siis niiden toimijoiden, jotka luovat hyvinvointia ja vaurautta yhteiskuntaamme. Tämä on huolestuttavaa. Verojen kiristäminen vaikeuttaa yrittämistä ja työllistämistä.

Viime kesänä Ruotsin SuomiAreenalla, Almedalsveckanilla kuulin Ruotsin Moderaattien puheenjohtaja Ulf Kristerssonin puheen. “Vi ska uppskatta, inte beskatta” (meidän pitää arvostaa, ei verottaa), oli mielestäni hyvin kiteytetty ajatus siitä, miten meidän tulisi kehittää yritysten toimintaedellytyksiä. Verottamalla yrittäjät kipeiksi voimme olla varmoja siitä, ettei kukaan halua jatkaa yritystoimintaa ja työllistämistä Suomessa. Sen sijaan meidän tulisi arvostaa sitä työtä, jota yrittäjät tekevät lisätäkseen työllistymistä ja hyvinvointia jatkossakin.

Tulevalla vaalikaudella tulee jatkaa hyvin alkanutta työtä yrittäjyyden toimintaedellytysten parantamiseksi. Meidän tulee edistää paikallista sopimista, jotta työelämään liittyviä joustoja voidaan tehdä niin, että työehdot palvelevat parhaiten muuttuvaa työelämää sekä työntekijän ja työnantajan intressejä. Norminpurkua on jatkettava, jotta byrokratia ei laita lisää kapuloita yritystoiminnan rattaisiin.

Yksi tärkeimmistä tavoitteista ilmastonmuutoksen torjumisen lisäksi tulevalla vaalikaudella tulee olla työnteon ja yrittäjyyden verotuksen keventäminen. Suomessa tulee jatkossakin saada onnistua ja menestyä ilman pelkoa siitä, että kaikki lisäarvo valuu verokarhun kirstuun. Se on koko yhteiskunnan etu.

Nuoren kannattaa äänestää Kokoomusta, koska muut puolueet eläisivät meidän sukupolvemme piikkiin

Olen eduskuntavaalikampanjassani vaatinut vastuullista ja kestävää talouspolitiikkaa. Se tarkoittaa jatkuvan velanoton ja tulevien sukupolvien piikkiin elämisen lopettamista. Kuten jokainen ymmärtää, otettu velka pitää joskus maksaa takaisin. Tämä on totta niin yksityiselämässä kuin julkisessa taloudessa.

Kestävä talouspolitiikka tarkoittaa myös sitä, että kun poliitikot vaativat vaalien alla kaikkea kivaa kaikille, vaalilupausten hinta pitäisi kertoa rehellisesti. Antti Rinteen viljelemästä “miljardi sinne tänne”-ajattelusta on päästävä irti. Ihmisillä on oikeus tietää mitä vaalilupaukset maksavat ja mistä raha otetaan. Korotetaanko työn ja yrittäjyyden verotusta, mikä vähentää työnteon kannustavuutta, vai leikataanko jostain, jotta uudet investoinnit saadaan rahoitetuksi?

Kokoomus on esittänyt tulevalle vaalikaudelle miljardin kokoiset veronkevennykset kaikkiin tuloluokkiin. Tämä on mielestäni oikea linja. Esityksen aiheuttama lovi valtion taloudessa on huomioitu ja sen kiinni kurominen tapahtuu verottamalla päästöjä, kulutusta ja haittoja esimerkiksi kiristämällä tupakkaveroa ja alkoholiveroa sekä fossiilisten polttoaineiden energiaveropalautuksen asteittaisella poistolla.

Vasemmistoliitto esittää kaikille suomalaisille 800 euron kuukausittaista perustuloa. Ohjelmassaan he esittävät listan siitä, mitä veroja puolue korottaisi perustulon rahoittamiseksi. Vaikka vastustan vastikkeetonta perustuloa ja vasemmiston mittavia veronkorotuksia, arvostan sitä, että puolue kertoo, mistä rahat perustuloon otettaisiin. Tämä on vastuullista, sillä se havainnollistaa ihmisille sen, että menonlisäykset ovat pois jostain muualta. Äänestäjällä on siten mahdollisuus omiin arvoihinsa perustuen valita, ovatko uudistuksen hyödyt siitä aiheutuvia kustannuksia suuremmat. Tätä avoimuutta peräänkuulutan myös muilta puolueilta, joiden vaalilupaukset perustuvat valtaviin menonlisäyksiin. On olemassa pitkä lista hyviä investointikohteita, mutta on rehellistä ymmärtää, että ne rahoitetaan suomalaisten lompakosta.

Nuorena kokoomuslaisena olen ylpeä siitä, että puolueeni on tällä vaalikaudella saanut tasapainotettua valtion taloutta. Viime vuonna valtio pääsi ensimmäistä kertaa 10 vuoteen lyhentämään velkaansa, joka muussa tapauksessa jäisi nuoren sukupolven maksettavaksi. Tämä kannattaa muistaa uurnilla.

Eduskuntavaaliehdokkaana tärkein teemani on kestävä politiikka niin talouden kuin ympäristön suhteen. Valtiontalouden ja työllisyyden myönteisestä kehityksestä on pidettävä kiinni. Nuoren kannattaa äänestää Kokoomusta, koska Kokoomus on ainoa puolue, joka huolehtii vastuullisesta talouspolitiikasta. Muut jättäisivät laskun meidän maksettavaksemme.

Aika asettaa päästöille hinta

EU on pienentänyt kasvihuonekaasupäästöjään vuodesta 2005 alkaen järjestelmällisesti päästökaupalla. Päästökauppa on monilta osin toimiva järjestelmä, sen ansiosta markkinat määrittävät päästöille oikean hinnan. Kuitenkin päästökauppaan liittyy myös suuria ongelmia. Se esimerkiksi kattaa vain puolet EU-alueen päästöistä ja olettaa bioenergian olevan päästötöntä, vaikka siitä aiheutuu täysin samat päästöt kuin fossiilisesta energiasta. Päästökauppa on myös hyvin byrokraattinen järjestelmä.

Ilmastonmuutoksen torjumiseksi päästökauppaa fiksumpaa olisi verottaa suoraan kaikkia päästöjä ottamalla käyttöön hiilivero. Sen tulee nousta asteittain, kunnes päästötavoitteisiin päästään. Hiilivero on myös yrityksille ennustettavampi ja sitä kautta parempi vaihtoehto, kuin huutokauppaan perustuva päästökauppajärjestelmä.

Hiilivero on haittavero, joka kohdistuu suoraan hyödykkeiden aiheuttamiin päästöihin. Haittaverot ovat mielestäni paras keino kannustaa ihmisiä ekologisuuteen. Tuolloin jokainen voi elää omannäköistään elämää, kunhan maksaa siitä tarvittaessa oikean hinnan. Yksilöihin kohdistuvat kiellot eivät kuulu moderniin yhteiskuntaan.

On kaksi vaihtoehtoa, kuinka hiiliveron tuotot voidaan jakaa. Ensinnäkin ne voidaan kerätä valtiojohtoisesti yhteen, kuten muidenkin verojen tuotot. Loogista olisi käyttää tuotot ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun, kuten tutkimukseen ja innovointiin.

Toinen vaihtoehto on palauttaa hiiliveron tuotot suoraan takaisin yksilöille. Tuolloin vähän saastuttavat voittavat, ja paljon saastuttavat häviävät. On tärkeää, että ilmastopolitiikkaa tehdään riittävän kunnianhimoisesti, mutta se ei saa kuitenkaan kurjistaa kansalaisten elämää liikaa. Hiiliverotuottojen jako takaisin kansalaisille ehkäisisi tätä.

Yleensä kannatan verotuksen keventämistä, mutta haittaverot ovat asia erikseen. Ilmastonmuutoksen torjuminen on yksi poliitikkojen tärkeimmistä tehtävistä, jotta meillä on elinkelpoinen maapallo jatkossakin. Haittaverot ovat yksi osa ratkaisua.

Aborttilaki päivitettävä 2000-luvulle

Helsingin Sanomat uutisoi pari päivää sitten siitä, että Suomessa aborttien määrä on pienin Pohjoismaissa. Tämä on iloinen uutinen ja tulos siitä, miten Suomessa on esimerkiksi lisätty nuorten seksuaalikasvatusta. Nuoren seksuaalisuus ja siitä puhuminen ovat edelleenkin tabuja nyky-yhteiskunnassa, mutta etenkin matalan kynnyksen ehkäisyneuvolat ja monissa kunnissa käyttöön otettu maksuton ehkäisy ovat varmasti edesauttaneet ja vähentäneet aborttien määrää.

Hyvistä uutisista huolimatta on tiedostettava se tosiasia, että aborttilainsäädäntö Suomessa junnaa vielä 1970-luvulla, jolloin lakia edellisen kerran uudistettiin. Vielä tänäkin päivänä abortin saadakseen on naisen ennen raskausviikkoa 12 ilmoitettava raskaudenkeskeytykselle peruste, sekä kahden lääkärin suostumus ennen kuin abortti voidaan suorittaa. Sen lisäksi samaan prosessiin ehdotetaan usein harkinta-aikaa. Norjassa ja Tanskassa raskaudenkeskeytykseen on vapaa oikeus raskausviikolle 12 ja Ruotsissa raskausviikolle 18, kun taas Islannissa laki on sama kuin Suomessa. Pahimmassa tapauksessa esimerkiksi pienemmällä paikkakunnalla voi abortin saaminen jäädä kiinni lääkärin lausunnosta, jossa peruste ei ole riittävä.

Aborttilaki kaipaa kipeästi uudistusta, sillä en jaksa uskoa, että yhtäkään aborttia tehdään kepein perustein. Eniten abortteja tehdään Suomessa 20-24 -vuotiaiden keskuudessa. Syynä voi usein olla esimerkiksi haastava elämäntilanne tai se, että raskaana oleva ei usko pystyvänsä tarjoamaan lapselle vielä sellaista elämää, jonka myöhemmässä vaiheessa voisi. Usein unohdetaan, että epätoivotun raskauden takana voi olla myös muita syitä, kuten raiskaus. Se, että niinkin traagisen tapahtuman jälkeen joutuisi vielä selittämään monelle lääkärille siitä, miten tilanteeseen on päädytty, on yksiselitteisesti väärin.

Jokaisella naisella on oikeus omaan kehoonsa ja siihen, mitä sen sisällä kasvaa tai on kasvamatta. Se ei kuulu kenellekään muulle ja jokaisella tulee olla oikeus ja mahdollisuus punnita omassa elämässään se, mihin ratkaisuun päätyy. Se ei ole lääkäreiden tehtävä, ei vaikka he kuinka voisivat tuoda omaa asiantuntemustaan naisten käyttöön tilanteessa. Mikäli keskusteluavulle on tarvetta, on sitä oltava tarjolla,mutta pakko ei ole tavoiteltava keino edes tässä tilanteessa.

Ensi hallituskauden aikana on vihdoin uudistettava aborttilainsäädäntö niin, että se vastaa Pohjoismaiden tasoa niin, että abortin voi jatkossa tehdä ilmoittamatta syytä abortille ennen raskausviikkoa 12. Sen lisäksi on jatkossakin panostettava seksuaalivalistukseen, jotta aborttien määrä vähenee myös tulevaisuudessa.