Minne menet kokoomus?

Maito on ollut viime aikoina kovasti tapetilla Oatlyn julkaistua oman #maitomyytit -kirjasensa. Helsingin Kansallisseuran ylläpitämä Bamlaamo julkaisi vastareaktiona uudelleen maitovideonsa, jossa kertovat pitävänsä huolen siitä, että vanhukset ja lapset saavat maitoa niin paljon kuin jaksavat juoda. On kuitenkin vaikea olla samaa mieltä mistään, mitä Bamlaamon tuottaa, sillä asioiden esittäminen vastakkainasettelua luomalla ei herätä mitään positiivisia tuntemuksia. Etenkin kun tieteellinen tutkimus on osoittanut, että ihminen voi hyvin myös olla juomatta lehmänmaitoa.

Se maidosta. Todellisuudessa maitokeskustelu herätti minussa useita ajatuksia siitä, mikä on suhtautumiseni valitsemaani puolueeseen, kokoomukseen. Uskon, etten valitettavasti ole ainoa nuori, liberaali kokoomuslainen, jolle Bamlaamon videosta lähtenyt poliittinen keskustelu on ollut vaikeaa, jopa kiusallista seurattavaa oman puolueidentiteetin näkökulmasta.Tiedostan hyvin että kokoomus on täynnä kaltaisiani uudistusmielisiä ja avoimia toimijoita. On rehellistä myöntää että on olemassa päiviä, jolloin jopa hävettää myöntää olevansa kokoomuslainen. Surullista, eikö?

Puoluetta valitessani liityin kokoomukseen koska uskoin sen aidosti edistävän vastuulliseen markkinatalouteen perustuvaa politiikkaa. Uskon, että tältä osin kokoomus on puolueeni myös tänään. Sama koskee esimerkiksi vapautta: vapautta olla oma itsensä, vapautta toteuttaa itseään ja vapautta elää omannäköistä elämää niin kauan, kuin se ei ole muiden vapaudesta pois. 

En kuitenkaan usko olevani ainoa, jonka mielestä kokoomuksen äänekäs konservatiivisiipi karkoittaa kaltaisiani arvo- ja markkinaliberaaleja kauemmas omasta poliittisesta kodistamme. Siis sitä porukkaa, joka esimerkiksi Helsingissä voisivat kannattaa kokoomuslaista, vastuullista politiikkaa. Ymmärrän hyvin esimerkiksi nuoria naisia, jotka eivät koe kokoomusta omaksi poliittiseksi kodikseen. Itsekin kamppailen toisinaan näiden pohdintojen kanssa.

Uskon siihen, että puoluetta muokataan parhaiten sisältä päin. Jo tällä hetkellä kokoomuksen tavoiteohjelmassa ja periaateohjelmassa on pitkälti sellaisia tavoitteita ja arvoja, jotka voin allekirjoittaa täysin. Kyse on siis lähtökohtaisesti siitä, miten kokoomuslaista politiikkaa tehdään ja millaisia asioita viestinnässämme painotetaan. Tällä viikolla on tuntunut, että äänekkäimmät huutajat ovat pitäneet huolen siitä, että kokoomus näyttää taantuneelta puolueelta, johon en koe kuuluvani. Eikä varmaan moni muukaan. On kuitenkin minun ja muiden liberaalien tehtävä huolehtia siitä, että kokoomus jatkossakin pysyy vapauden, ihmisoikeuksien, vastuullisuuden ja tutkitun tiedon puolesta puhujana. Viesti on kirkastettava ja öyhötykselle ei tule antaa tilaa.

Minun kokoomukseeni mahtuu kaikki sen arvot allekirjoittavat iästä, sukupuolesta tai muista ominaisuuksista riippumatta. Minun kokoomukseni toivottaa tervetulleeksi kaikki ne, jotka kokevat, että vastuullinen markkinatalous on paras keino muuttaa maailmaa. Minun kokoomukseni ei ole puolue, jossa vain yhden profiilin ehdokkaat määrittelevät politiikan suunnan. Se on puolue, jossa jokainen politiikan teosta kiinnostunut saa äänensä kuuluviin.

Minun kokoomukseni on vahva keskustaoikeistolainen puolue, joka huolehtii siitä, että Suomi on menestyvä, kannustava ja vakaa yhteiskunta. Yhteiskunta,  jossa jokaisella on oikeus onnistua ja epäonnistua. Jossa jokaisella on oikeus elää omaa elämäänsä. Jossa juhlitaan erilaisuutta ja sitä, miten paljon hyvää maailmalla on meille antaa ja jossa huolehditaan siitä, että talous voi hyvin. 

Tähän on vielä valtavan pitkä matka. Jotta kokoomus jatkossa puhuttelisi aidosti myös  esimerkiksi meitä nuoria naisia, tarvitaan tähän muutosta. Sitä muutosta haluan olla itse mukana tekemässä.

Ehdolla kuntavaaleissa 2021

Helsingin Kokoomus nimesi minut piirikokouksessaan maanantaina 24.8. kuntavaaliehdokkaaksi. Lähden innolla tavoittelemaan paikkaa Helsingin kaupungin valtuustossa.

Kun muutin Helsinkiin, olin tuore ylioppilas, joka suuntasi suurten unelmien siivittämänä suuren kaupungin sykkeeseen. Välivuoden aikana ehdin rakastua kaupunkiin entistä enemmän. Opiskelupaikan myötä pääsin tutustumaan opiskelutarjontaan, kaupungin kirjastoihin sekä kulttuurirentoihin.

Olen myös nauttinut merimaisemista, kallioista ja metsästä, lukemattomista raitiovaunuajeluista sekä kansainvälisen kaupungin antimista. Helsinki on tarjonnut minulle lukemattomia mahdollisuuksia. Haluan, että mahdollisuuksia on tarjolla myös jatkossa. Ihan jokaiselle.

Tervetuloa mukaan tekemään hauskaa kuntavaalikampanjaa hyvällä porukalla!

Tasa-arvo tarvitsee tekijänsä myös 2020-luvulla

Elämme yhdessä maailman tasa-arvoisimmista maista. Naisilla on yhtäläiset mahdollisuudet omistaa, äänestää ja valita oma polkunsa. Tasa-arvon eteen on kuitenkin tehtävä töitä jatkossakin. Haluankin tasa-arvon päivän kunniaksi nostaa muutamia epäkohtia, joiden eteen on vielä työtä tehtävänä.

Aluksi haluaisin nostaa esille sukupuolittuneet työmarkkinat. Naisten ja miesten palkkaeroja voi osittain perustella sillä, että naiset hakeutuvat heikommin palkatuille aloille, kuten hoiva- tai palvelualalle, miesten työskennellessä enemmän kaupallisella tai teknisellä alalla. Jokaisen tulee jatkossakin saada päättää mihin oman työpanoksensa haluaa käyttää. Olisi kuitenkin huikeaa nähdä enemmän naisia teknillisellä alalla ja miehiä hoiva-alalla. 

Tähän tärkeintä olisi vaikuttaa varhaisten vuosien aikana niin, että ei puhuttaisi naisten ja miesten töistä vaan ihan vaan töistä. Myös opinto-ohjauksessa tulisi tiedostaa tämä. Osaa nuorista naisista kannustetaan vieläkin hakeutumaan naispainotteisille aloille, koska se koetaan jotenkin luontevammaksi.  Stereotypioiden ja yleistysten sijaan jokaista tulisi kannustaa tavoittelemaan omia unelmiaan sukupuolinormeista huolimatta.

Toiseksi epäkohdaksi tasa-arvon saralla haluaisin nostaa sen, miten oppiminen on sukupuolittunutta. Tytöt pärjäävät koulussa paremmin kuin pojat ja jopa 11 prosenttia peruskoulunsa päättävistä pojista ei osaa lukea. Tämä on hälyttävää osaamisen mallimaassa eikä faktaa voi sivuuttaa sillä että “pojat on poikia”. 

Tähän ongelmaan ei ikävä kyllä ole olemassa yksiselitteistä ratkaisua. Varhaiskasvatuksella ja ensimmäisillä kouluvuosilla on kodin lisäksi valtavan suuri merkitys. Yhteiskunnan on varmistettava perusopetukselle ne resurssit, joiden avulla voidaan taata jokaiselle yhtäläiset mahdollisuudet pärjätä koulupolulla ja innostaa lukemiseen.

Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä, haluaisin vielä nostaa esille perhevapaiden epätasaisen jakautumisen. Tasa-arvon mallimaassa lähtökohtaisesti naiset jäävät kotiin lasten kanssa. Kelan vuoden 2018 tilastojen mukaan 93% kotihoidontuen käyttäjistä oli naisia. Tämä on hälyttävää niin työelämän tasa-arvon, naisten ura- ja palkkakehityksen kuin myös eläkekertymän kannalta.

Hallitus esitteli uuden mallinsa, joka on parannus aiempaan. Mallissa on jaettu molemmille vanhemmille kiintiöidyt kuukaudet sekä yksi osa, joka on vapaasti jaettavissa. Ongelmana tässä on se, että kiintiöitä voi siirtää toiselle vanhemmalle useamman kuukauden edestä. Toinen ongelma hallituksen esittelemässä mallissa on se, että hallitus ei vieläkään uskaltanut koskea kotihoidontukeen. Kunnianhimoista tässä tilanteessa olisi ollut rohkea keskustelu siitä, olisiko kotihoidontuesta voinut luopua kokonaan ja suunnata resurssit esimerkiksi varhaiskasvatukseen. Toinen vaihtoehto olisi voinut olla lyhentää tuen kestoa porrastaen.

Vaikka tasa-arvon saralla on vielä tekemistä, olemme oikeilla jäljillä. Jos yllämainitut epäkohdat saataisiin korjattua, ja sen lisäksi esimerkiksi poistettua naisten kokeman väkivallan sekä uudistettua epätasa-arvoisen asepalveluksen, olisimme vielä pidemmällä. Siksi tasa-arvo tarvitsee tekijänsä myös tällä vuosikymmenellä.

”Naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys vaan ihmiskunnan kysymys.”, Minna Canth.

Näillä sanoilla haluan toivottaa sinulle hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää.

Oodi yrittäjyydelle

Tänään vietetään yrittäjän päivää. Jokainen yrittäjä on juhlapäivänsä ansainnut.

Kuten monena muunakin päivänä, tänäänkin selasin Twitteriä. Kiinnostukseni heräsi erityisesti silloin, kun mielipidevaikuttaja Suvi Auvinen julisti, että tarvitaan asioita, jotka muuttaa maailmaa ja luo hyvinvointia, eikä yrittäjyyttä tarvita yhtään mihinkään. Suvi on täysin oikeassa siinä, että tarvitaan asioita, jotka muuttavat maailmaa ja luovat hyvinvointia, mutta siitä olen täysin eri mieltä, ettei yrittäjyyttä tarvittaisi. Sitä nimenomaan tarvitaan, etenkin näiden kahden edellä mainitun hyvän tavoitteen saavuttamiseksi. 

Olen kasvanut yrittäjäperheessä, jossa on opetettu alusta alkaen se, että ahkeruus palkitaan. Kun on katsonut, miten omat vanhemmat painavat pitkää päivää koko vuoden ympäri, voi vaan nostaa hattua. Niin heille, kuin kaikille muillekin yrittäjille.

Ennen Helsinkiin muuttoa olin työskennellyt muutamassa eri yrityksessä, lähinnä kesätöiden merkeissä. Jo silloin olin valtavan iloinen siitä, että työnantajani antoivat minulle mahdollisuuden tienata omat rahani ja näyttää sen, että osaan ja olen hyvä siinä mitä teen. Tämä ei olisi ollut mahdollista, jos yrittäjiä ei olisi ollut.

Omat kesätyöni ovat vain yksi esimerkki monien joukossa, mutta henkilökohtainen kokemus siitä, miten tärkeää on, että meillä on yrityksiä, joissa yrittäjä työllistää itsensä ja useamman muun. Sen lisäksi, että se tuo leivän pöytään, se kehittää ja opettaa ihan valtavasti.

Yritykset muuttavat maailmaa ja luovat hyvinvointia. Siksi yrittäjyyden toimintaedellytysten on oltava kunnossa ja jokaisella tulee olla mahdollisuus tarttua tuumasta toimeen ja ryhtyä yrittäjäksi. Oli yrittäjyys sitten täysipäiväistä tai osa-aikaista palkkatyön ohella.

Kiitos teille kaikille ahkerille, periksiantamattomille sekä rohkeille arjen sankareille. Ja hyvää yrittäjän päivää!

Kyltymätön opiskelijaliike

Suomen Ylioppilaskuntien Liitto SYL julkaisi tänään kannanoton, jossa se kertoo opiskelijoiden olevan Suomen ainoa väestöryhmä, jolla ei ole oikeutta lomaan ja loma-ajan toimeentuloon. Kieltämättä etenkin Helsingissä toimeentulon kannalta on tärkeää työskennellä kesät, jotta syksyllä voi jatkaa täysipainoisesti opintoja, mutta tällainen yleistäminen syö opiskelijaliikkeen uskottavuutta ainakin omissa silmissäni. Etenkin, kun opiskelijana olen pakotettu olemaan kyseisen järjestön jäsen. Kesällä työskentelemisen tarkoitus ei pelkästään ole hankkia rahaa, jolla elää, vaan myös kartuttaa työkokemusta ja kerryttää työelämätaitoja, joita ei koulun penkillä opita.

Suomessa on tarjolla maksuton ja äärettömän laadukas ja maailmallakin arvostettu koulutus. Sen lisäksi jokaiselle opiskelijalle on tarjolla tukea valtiolta samalla, kun opiskelijoiden arkea helpotetaan esimerkiksi todella edullisilla opiskelijalounailla ja muilla opiskelija-alennuksilla. Sen lisäksi kesäisin on mahdollista nostaa tukia, mikäli kesän aikana suorittaa opintoja. Eikö mikään riitä?

Tämänkaltaiset ulostulot ja vaatimukset milloin korotetusta opintorahasta, milloin korkeammasta asumisen tukemisesta, eivät ole aitoa edunvalvontaa. Aitoa edunvalvontaa on se, että opiskelijaliike tekee hartiavoimin töitä sen eteen, että tarjolla on jatkossakin laadukasta opetusta alasta riippumatta ja että opintojen osalta hyödynnetään esimerkiksi sitä, mitä digitalisaatio on tuonut tullessaan. Mikäli kesällä opintojansa edistävien määrää halutaan lisätä, tulisi opiskelijaliikkeen olla eturintamassa ajamassa esimerkiksi alustamallia (mm. Suomen Ekonomit ovat puhuneet tästä), jonka avulla opiskelijat voisivat suorittaa opintoja eri korkeakouluista digitaalisten alustojen kautta.

Jos opintojen edistymistä halutaan nopeuttaa ja samalla keventää tätä niin kutsuttua taakkaa (jota keventämässä on mm. noin kuukauden mittainen joululoma, sekä muita lyhyempiä ja luennottomia pätkiä), tulisi opiskelijaliikkeen olla valittamisen sijaan puolustamassa laajaa tarjontaa. Tästä hyötyy niin opiskelija itse kuin myös valtio, kun korkeakoulutetut saadaan täysipäiväisesti työelämään mahdollisesti nopeammin kuin aiemmin.

Väite siitä, että opiskelijat ovat ainoa ryhmä, jolla ei ole lomarahoja, ei myöskään pidä paikkaansa. Moni yrittäjä joutuu joka vuosi punnitsemaan sitä, voivatko he pitää kuukauden tai edes viikon verran lomaa, sillä tulovirrat voivat pysähtyä kokonaan loman ajaksi. Se voi olla monelle pienyrittäjälle vaikea paikka, kun puntarissa on oma ja perheen toimeentulo tai oma jaksaminen. 

Mitä tulee opiskelijoiden mielenterveyteen ja jaksamisen edistämiseen, tulisi tukiviidakon palvella erilaisia tilanteita paremmin kuin nykyisellään. Tämä teema vaatisi oman blogipostauksensa. Nopeana ratkaisuna tälle väläytän perustiliä, josta mm. Elina Lepomäki on puhunut.

#pallohaltuun tilinpäätös

Vaalien jälkeen olen ottanut melko rauhallisesti ja pitkälti keskittynyt itseeni ja opintoihini. Se on ollut varsin virkistävää, vaikka vaalityön tekeminen olikin hauskaa ja opettavaista. Nyt on kuitenkin aika tehdä pienimuotoinen tilinpäätös kampanjan osalta ja sen jälkeen suunnata katse kohti tulevaa.

Ensikertalaisena olen melko tyytyväinen äänisaaliiseni. Tarkastuslaskennan jälkeen lopullinen äänimääräni oli 692 ääntä. Myönnän, että odotin ehkä parempaa menestystä, mutta toisaalta pieni budjetti, pieni (mutta sitäkin ahkerampi) tiimi ja sen lisäksi kokemattomuus juuri oman kampanjan tekemisestä vaikuttivat varmasti asiaan. Sen lisäksi on hyvä muistaa se, että kampanja tehtiin täysin ilman käytössä olevaa autoa. Mitään en tekisi toisin, tekisin vain paremmin. Puutteista on otettu opikseen ja se on osa itsensä ja oman tekemisen kehittämistä.

Uskallan väittää, että sanoma oli hyvä ja että kokoomuksessa ja Helsingissä on nyt ja myös jatkossa kysyntää talous- ja arvoliberaalille politiikalle. Jatkan arvojeni puolesta puhumista myös jatkossa. Vaikka vaalit ovat ohi, voin luvata sen, että vaikuttamistyö jatkuu muodossa tai toisessa. Aika näyttää.

On varmaan sopimatonta ja epätavallista sanoa suomalaisena näin, vaatimattomuus kun usein tuntuu olevan hyve, mutta olen ihan valtavan ylpeä itsestäni. Olen ylpeä itsestäni siksi, että pitkän pohdinnan jälkeen päätin laittaa itseni likoon, että tein oikeastaan kaiken, mitä omilla resursseilla oli tehtävissä ja että uskalsin lähteä mukaan vaalitaistoon kokoomuksen ja Suomen puolesta. Sen lisäksi olen ylpeä itsestäni, kun paneeleihin osallistuessa uskalsin rohkeasti puolustaa omaa mielipidettäni, vaikka se usein tarkoittikin muiden kanssa eri mieltä olemista. Uskokaa pois, se ei ole itsestäänselvyys. Paneelit opettivat minulle valtavan paljon ja sen lisäksi pääsin tutustumaan ihmisiin muista puolueista, joiden kanssa oli helpottavaa jakaa omia kokemuksia kampanjan tekemisestä. Se oli valtavan voimauttavaa.

Kuten jo mainitsin, ei politiikan tekeminen ja vaikuttamistyö tule loppumaan vaan aion jatkossakin olla mukana tavalla tai toisella. Seuraaviin kuntavaaleihin on vähän alle kaksi vuotta, seuraaviin eduskuntavaaleihin neljä. En vielä tiedä, tulenko olemaan ehdolla vai en, mutta se jos jokin on varmaa, että minulla on hyvin aikaa jatkaa itseni kehittämistä ja oppia niin politiikasta kuin myös elämästä. Politiikka on maratonlaji ja aikani ei ollut vielä, mutta en anna sen lannistaa minua. Kokemusta rikkaampana on hyvä jatkaa kohti tulevaa. Kuitenkin 692 helsinkiläistä antoi minulle ainoan äänensä ja olen siitä valtavan kiitollinen.

Lopuksi haluan kiittää kaikkia, jotka tukivat kampanjaa sekä olivat mukana tekemässä sitä. Iso kiitos jokaisesta lahjoituksesta kampanjalle. Ilman niitä, emme olisi voineet tehdä näinkin isoa kampanjaa. Sen lisäksi suuri kiitos jokaiselle, joka jakoi flyereitä, vinkkasi ehdokkuudestani kavereilleen sekä tietenkin niille vahvoille ja uupumattomille työmyyrille, jotka heräsivät kanssani aamuvarhain metroasemille jakamaan ilosanomaa. Kiitos!

Kun kerran hankittu osaaminen ei enää riitäkään

Suomen hyvinvointi syntyy työstä. Se syntyy ahkerista, osaavista ihmisistä, jotka joka päivä lähtevät rakentamaan itselleen ja läheisilleen parempaa tulevaisuutta. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan lupaus on ollut se, että työtä tekemällä ja asiansa kunnolla hoitamalla pärjää. Kun on opiskellut ahkerasti, tehnyt työnsä hyvin ja noudattanut yhteisiä sääntöjä, on yleensä voinut luottaa elämän kohtelevan hyvin.

Maailma ja työelämä kuitenkin muuttuvat nopeasti. Tarvitaan jatkuvasti erilaista, erikoistuvaa ja uutta osaamista. Työpaikkoja katoaa ja toisaalle niitä syntyy uusia. Nykyään on harvinaista, että tekee samaa työtä 30 vuotta putkeen samalla työnantajalla. Muutoksen rattaiden alle voi jäädä, vaikka olisi tehnyt kaiken oikein. Tehtaita suljetaan ja kokonaisia aloja katoaa. Huoli seuraa: entä jos minä tai läheiseni emme pärjääkään? Jos en pysykään mukana? Onko osaamiselleni vielä käyttöä? Kannattaako enää edes hankkia osaamista ja kehittää itseäni?

Haaste on valtava, mutta siihen on olemassa ratkaisuja. Tärkeintä on, että oman osaamisen päivittäminen mahdollistetaan aivan jokaiselle. Jatkuva oppiminen tarvitsee sekä uudenlaisia koulutuksen muotoja, että kannustimia yksilöille ja työnantajille.

Tähän tarvitsemme osaamisen tulevaisuussopimuksen, jossa ovat mukana valtion lisäksi oppilaitokset, työntekijät ja työnantajat. Sen osana on tarkasteltava työmarkkinoiden, työttömyysturvan, verotuksen ja erilaisten rakenteiden muuttamista. Myös yritysten ja kolmannen sektorin on otettava vahvempi rooli ja vastuu jatkuvan oppimisen mahdollistajana. Erityistä vastuuta on kannettava niistä, joilla työpaikkaa ei ole tai joilla työsuhteet ovat monimuotoisia, sirpaleisia. Tavoitetila on selkeä: tarjotaan vahvinta turvaa ja uusia koulutusmuotoja niille, joilta vanha työ on katoamassa alta. Tässä keskeistä on se, että mahdollistamme osaamisen päivittämisen läpi työuran.

Jatkuvan oppimisen tärkein tarkoitusperä ei ole laittaa ihmisiä pitkäksi ajaksi koulun penkille, vaan sen sijaan kehittää osaamista ja ylläpitää jo opittua esimerkiksi kurssikokonaisuuksien kautta. Se, että pystymme auttamaan suomalaisia oppimaan ja oivaltamaan on kaikkien etu. Suomen pitää olla maa, jossa saa oppia uutta, vaihtaa ammattia ja alaa ja löytää uusia oppimisen polkuja myös työuran aikana. Ihmistä, joka lähtee päivittämään osaamistaan työuran aikana, on tuettava kaikin keinoin.

Uuden oppiminen on keskeinen osa tulevaisuuden työelämää sekä parasta muutosturvaa työelämän epävarmuudessa ja maailman muutoksessa. Aivan jokaisen on voitava luottaa siihen, että työelämän muutoksessa ja ammattien kadotessa myös heille käy hyvin.

Kokoomuksen on aika uudistua

Eilen maanantaina julkaistiin nuorisovaalien tulos, jossa kokoomus jäi kolmanneksi vihreiden ja perussuomalaisten perään. Kokoomuksen tulos ei ollut surkea – se saisi nuorten eduskunnassa 35 paikkaa, kun esimerkiksi SDP jäisi viiteentoista – mutta ajattelemisen aihetta se antaa.

Vihreiden ja perussuomalaisten suosiota nuorten keskuudessa selittää moni asia. Molemmilla puolueilla on selkeä muista puolueista erottuvat profiilinsa. Politiikan seuraamista opettelevan nuoren on helppo ymmärtää, mitä nämä puolueet ajavat. Kun äänestät vihreitä, puolueesi puolustaa ympäristöä. Kun äänestät perussuomalaisia, puolueesi vastustaa maahanmuuttoa. Perinteisten yleispuolueiden osalta vastaus tähän kysymykseen ei ole ollenkaan niin selvä. Mitä todella saa äänestämällä keskustaa, SDP:tä tai kokoomusta? Toisinaan tuntuu, että puolueet eivät vaalikampanjoissaan osaa vastata tähän itsekään.

Uskon, että tätäkin tärkeämpi vihreiden ja perussuomalaisten nuorisokannatusta selittävä tekijä on, että niiden politiikka näyttäytyy vahvasti arvopohjaisena. Nuorille ihmisille suhtautuminen esimerkiksi tasa-arvokysymyksiin, maahanmuuttoon tai ympäristöön on paljon tärkeämpi äänestyspäätöstä ohjaava tekijä kuin se, muuttuuko veroprosentti hieman suuntaan tai toiseen tai millainen hallintohimmeli soteen rakennetaan. Esimerkiksi nuorisobarometrin 2018 mukaan 24% nuorista on erittäin huolissaan ja 43 % huolissaan ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta. Me poliitikassa toimivat ihmiset tiedämme, että myös perinteisten puolueiden toimintaa ohjaa vahva arvopohja, mutta jostain syystä ne eivät onnistu kommunikoimaan sitä ymmärrettävällä tavalla puoluekoneiston ulkopuolelle.

Minä valitsin puolueekseni kokoomuksen, koska uskon, että kokoomuksen ainoana puolueena uskottavasti edistämä vastuulliseen markkinatalouteen perustuva politiikka on tehokkain tapa edistää itselleni ja sukupolvelleni tärkeitä arvoja, kuten ympäristönsuojelua ja tasa-arvoa. Esimerkiksi merkittävimmät ilmaston lämpenemistä hidastavat innovaatiot tehdään hyvin suurella todennäköisyydellä yrityksissä. Näitä innovaatioita ei synny, jos yritysten mahdollisuudet innovoida ja työllistää kuihdutetaan vasemmistolaisella vero- ja työllisyyspolitiikalla. Sellaisella, mitä imagoltaan ilmastomyönteisin puolue eli vihreät kannattaa.

Kokoomusta tarvitaan tulevaisuudessa jopa enemmän kuin nykyään. Kaupungistumisen vahvistuessa keskusta todennäköisesti heikentyy entisestään, mikä tekee kokoomuksesta ainoan uskottavan vaihtoehdon ihmiselle, jonka talouspoliittiset näkemykset ovat keskiviivan oikealla puolella ja joka uskoo ihmiseen enemmän kuin järjestelmään. Suomi tarvitsee kannatukseltaan vahvan keskustaoikeistolaisen puolueen huolehtimaan siitä, että Suomi on menestyvä, kannustava ja vakaa yhteiskunta myös jatkossa. Jotta kokoomus pystyy olemaan tätä myös sitten, kun nuorisovaaleissa nyt äänestävä sukupolvi kasvaa aikuiseksi, sen on uudistuttava.

Mitä kokoomuksen sitten tulisi tehdä? Minusta kokoomuksen suurin ongelma on, että se vahva arvopohja, mikä kyllä puolueen sisällä näkyy, ei heijastu meistä ulospäin. Kokoomuksessa on valtavasti ihmisiä, jotka suhtautuvat intohimoisesti ilmastonmuutoksen ehkäisyyn tai vaikka tasa-arvon ja yksilönvapauksien edistämiseen. Sellaisia ihmisiä, jotka silmät loistaen puhuvat feminismistä, eläinten oikeuksista tai translain uudistamisesta. Kuitenkin julkisuudessa näyttäydymme porukkana, jonka lempiaiheita ovat Suomen Pankin talousennusteet tai toinen toistaan vaikeammin ymmärrettävät rakenteelliset uudistukset.

Mitä, jos alettaisiin sen sijaan puhua niistä asioista, joiden takia talousennusteita luetaan tai rakenneuudistuksia tehdään. Näytetään myös äänestäjille, erityisesti nuorille, että kokoomuksen äänestäminen on tehokkain tapa edistää tärkeitä arvoja, kuten ilmastovastuullista politiikkaa ja sukupuolten välistä tasa-arvoa. Kokoomuksella on kaikki edellytykset olla puolue, jonka kannatus niin nuorten kuin aikuisten keskuudessa on 25 % tai sen ylikin, kunhan vain näytämme, mitkä asiat meille oikeasti merkitsevät.

Nyt riittää ylikulutus!

Tänään on Suomen ylikulutuspäivä, joka on tänä vuonna viikkoa aiemmin kuin viime vuonna. Minusta on hälyttävää, että tälläisella kulutuskulttuurilla tarvitsisimme 3,8 maapalloa, jos kaikki kuluttaisivat kuin suomalaiset. Ylikulutuspäivänä suomalaisten luonnonvarojen kulutus ylittää laskennallisesti maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisista polttoaineista aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä.

Osa kulutuksesta on välttämättömiä perustarvikkeita kuten ruokaa tai vaatteita mutta, se missä meidän pitäisi tsempata on se, että ostamme esimerkiksi valtavan määrän pikamuotia. Itsekin myönnän ostaneeni uusia vaatteita, mutta iso osa niistä vaatteista, jotka olen tänä vuonna hankkinut, ovat joko kirppikseltä ostettuja tai muilta saatuja käytettyjä vaatteita.

Kulutus ei kuitenkaan ole pelkästään asioiden tuottamista tai hankkimista vaan pitää sisällään myös energiantuotannon, liikenteen sekä ruuantuotannon. Näissäkin asioissa meidän on lisättävä kunnianhimoa: meidän tulee luopua fossiilisista polttoaineista, lisätä ydinvoimaa, pienentää liikenteestä aiheutuvia päästöjä sekä kannustaa ihmisiä ympäristöystävällisempään ruokavalioon eli vähentämään liha- ja maitotuotteiden kulutusta.

Yksi ratkaisu kulutuskulttuurin muuttamiseen on kiertotalous. Kiertotaloudessa käytettyjä materiaaleja pyritään hyödyntämään uusiokäyttöön sekä tuottamaan sellaisia tuotteita, jotka ovat materiaalitehokkaita. Hyvänä esimerkkinä toimii mielestäni muovituotteet: kertakäyttöisinä ne ovat rasite ympäristölle, mutta mitä enemmän kierrätämme muovia ja opimme sen uusiokäytöstä, sitä tehokkaampi tuote muovi on. Jokainen voi omalta osaltaan olla kehittämässä kiertotaloutta esimerkiksi kierrättämällä omat jätteensä, jotta ne saadaan uusiokäyttöön sen sijaan että lasit, metallit ja muovit päätyisivät kaatopaikalle.

Kiertotaloudesta voi kehittyä myös kannattava yritystoimintaa: hiilineutraaliuden tavoittelu kannustaa yrityksiä keksimään koko ajan parempia ratkaisuja ilmastonmuutoksen torjumiseen ja kiertotalouden uusien mahdollisuuksia kautta myös yritykset voivat hyötyä tästä. Se, että olemme heränneet vihdoin maapalloa uhkaavan ilmastonmuutoksen torjumiseen, asettaa myös sijoittajat uuden valinnan eteen: haluavatko sijoittajat tukea yrityksiä, jotka tuhoavat maapalloa vai kenties niitä yrityksiä, jotka kehittävät uusia tapoja hyödyntää kiertotaloutta ja jo olemassa olevia materiaaleja ja näin parantaa tilannetta omalla toiminnallaan.

Sen lisäksi, että Suomessa on nyt luotu tiekartta muovin käytölle ja kierrätykselle, tulee meidän saada selkeät raamit kiertotalouden edistämiselle sekä kannustaa ihmisiä kierrättämään, jotta materiaalit saadaan entistä tehokkaammin hyötykäyttöön. Jokaisella teolla on merkitystä ja nyt on aika siirtyä sanoista tekoihin!

Yrittäjää kurittamalla voimme olla varmoja siitä, ettei kukaan kohta enää yritä

Kuluneella hallituskaudella on tehty todellisia tekoja yrittäjien ja yrittäjyyden sekä ahkeruuden hyväksi. Kauppojen aukiolot on vapautettu, joka antaa yrittäjille mahdollisuuden päättää siitä, pitävätkö he liikkeensä auki pidempään jos niin tahtovat. Taksiliikenne on vapautettu kilpailulle ja sen lisäksi säädettiin maksuperusteisen ALV:n toteutus alle 500 000€ liikevaihdon yrityksille. Kynnystä palkata ensimmäinen työntekijä madallettiin pidentämällä koeaikaa samalla kun osakeyhtiöiden vähimmäispääoman vaatimuksesta luovuttiin.

Nämä ovat esimerkkejä siitä, miten poliittisilla päätöksillä vaikutetaan yritysten toimintaedellytysten parantamiseen. Eilen 16 pientä yritystä julkaisivat Helsingin Sanomissa vetoomuksen, jossa allekirjoittaneet yritykset ilmaisevat huolensa Antti Rinteen “veroinnovaatioista”, jotka romuttaisivat yrittäjyyden edellytyksiä. Siis niiden toimijoiden, jotka luovat hyvinvointia ja vaurautta yhteiskuntaamme. Tämä on huolestuttavaa. Verojen kiristäminen vaikeuttaa yrittämistä ja työllistämistä.

Viime kesänä Ruotsin SuomiAreenalla, Almedalsveckanilla kuulin Ruotsin Moderaattien puheenjohtaja Ulf Kristerssonin puheen. “Vi ska uppskatta, inte beskatta” (meidän pitää arvostaa, ei verottaa), oli mielestäni hyvin kiteytetty ajatus siitä, miten meidän tulisi kehittää yritysten toimintaedellytyksiä. Verottamalla yrittäjät kipeiksi voimme olla varmoja siitä, ettei kukaan halua jatkaa yritystoimintaa ja työllistämistä Suomessa. Sen sijaan meidän tulisi arvostaa sitä työtä, jota yrittäjät tekevät lisätäkseen työllistymistä ja hyvinvointia jatkossakin.

Tulevalla vaalikaudella tulee jatkaa hyvin alkanutta työtä yrittäjyyden toimintaedellytysten parantamiseksi. Meidän tulee edistää paikallista sopimista, jotta työelämään liittyviä joustoja voidaan tehdä niin, että työehdot palvelevat parhaiten muuttuvaa työelämää sekä työntekijän ja työnantajan intressejä. Norminpurkua on jatkettava, jotta byrokratia ei laita lisää kapuloita yritystoiminnan rattaisiin.

Yksi tärkeimmistä tavoitteista ilmastonmuutoksen torjumisen lisäksi tulevalla vaalikaudella tulee olla työnteon ja yrittäjyyden verotuksen keventäminen. Suomessa tulee jatkossakin saada onnistua ja menestyä ilman pelkoa siitä, että kaikki lisäarvo valuu verokarhun kirstuun. Se on koko yhteiskunnan etu.