Tekijät uupuvat jo ennen työelämää

Kirjoitimme espoolaisen Heidi Hanhelan kanssa Kauppalehden mielipidepalstalle alla olevan blogin. Blogi julkaistiin Kauppalehdessä 25.2.2021.

Du kan även läsa texten på svenska efter den finska versionen.

Koronan vaikutukset elinkeinoelämään ja kansantalouteen ovat kiistattomat. On hyvä, että yhteiskunnallisessa keskustelussa huomioidaan tämä ja pyritään panostamaan yritysten toimintaedellytysten turvaamiseen ja kehittämiseen. Keskustelussa ei kuitenkaan tule unohtaa sitä tosiasiaa, että yritysten tärkein voimavara, työntekijät, uupuvat entistä useammin ja entistä nuorempana.

Yhä useampi opiskelija uupuu jo opintojen aikana. Opinnot tulisi tehdä toivotussa tahdissa. Sen lisäksi opiskelijan tulee kerryttää työkokemusta, kehittää omia työelämävalmiuksia ja verkostoitua tulevaisuutta ajatellen. Ei ihme, että aivot väsyvät, etenkin kun huomioidaan sosiaalinen ulottuvuus, joka on koronan vuoksi ollut heikoissa kantimissa kaikkien opiskellessa etänä.

Suomen talouden kannalta on välttämätöntä huolehtia siitä, että meillä on koronan väistyessä hyvinvoiva elinkeinoelämä. Meidän on huolehdittava myös siitä, että työlle löytyy tekijöitä. Ennaltaehkäisy on avainasemassa, mutta sen lisäksi yhteiskunnan turvaverkon on taattava se, että se joka tarvitsee apua, myös saa sitä. Lompakon paksuudesta, opintotaustasta, työkokemuksesta tai muusta tekijästä riippumatta. Meillä ei ole varaa menettää opiskelijoita ja tulevan työelämän tekijöitä.

På svenska:

Coronas påverkan på finska näringslivet och den nationella ekonomin är obestridliga. Det är bra att den samhälleliga debatten tar hänsyn till detta och försöker säkerställa verksamheten för finska affärslivet. En sak som ofta tyvärr glöms bort i diskussionen är att företagens viktigaste resurs, dess anställda, utmattas allt oftare. Dessutom är det allt yngre som lider av problem med mentala hälsan. 

Allt fler studerande är redan utmattade under sina studier. Studier bör göras i önskad takt och dessutom måste studeranden skaffa sig arbetserfarenhet och utveckla sina egna färdigheter för arbetslivet. Det behövs också nätverk som ska hjälpa till med framtida arbetslivet. Inte konstigt att hjärnan blir trött, särskilt med tanke på den sociala dimensionen, som har varit ut ur spelet på grund av corona då alla studerar på distans.

Ur finska ekonomins synvinkel är det nödvändigt att se till att vi har ett välmående näringsliv när vi kommer över coronatiden. Dessutom måste vi se till att det finns arbetstagare som kan utföra arbetet i företagen. Förebyggande är nyckeln, men samhällets skyddsnät måste säkerställa att de som behöver hjälp och stöd också får det. Oavsett plånbokens tjocklek, studiebakgrund, arbetserfarenhet eller annan faktor. Vi har inte råd att förlora studerande och framtida arbetstagare.

Veera Hellman & Heidi Hanhela

Kyltymätön opiskelijaliike

Suomen Ylioppilaskuntien Liitto SYL julkaisi tänään kannanoton, jossa se kertoo opiskelijoiden olevan Suomen ainoa väestöryhmä, jolla ei ole oikeutta lomaan ja loma-ajan toimeentuloon. Kieltämättä etenkin Helsingissä toimeentulon kannalta on tärkeää työskennellä kesät, jotta syksyllä voi jatkaa täysipainoisesti opintoja, mutta tällainen yleistäminen syö opiskelijaliikkeen uskottavuutta ainakin omissa silmissäni. Etenkin, kun opiskelijana olen pakotettu olemaan kyseisen järjestön jäsen. Kesällä työskentelemisen tarkoitus ei pelkästään ole hankkia rahaa, jolla elää, vaan myös kartuttaa työkokemusta ja kerryttää työelämätaitoja, joita ei koulun penkillä opita.

Suomessa on tarjolla maksuton ja äärettömän laadukas ja maailmallakin arvostettu koulutus. Sen lisäksi jokaiselle opiskelijalle on tarjolla tukea valtiolta samalla, kun opiskelijoiden arkea helpotetaan esimerkiksi todella edullisilla opiskelijalounailla ja muilla opiskelija-alennuksilla. Sen lisäksi kesäisin on mahdollista nostaa tukia, mikäli kesän aikana suorittaa opintoja. Eikö mikään riitä?

Tämänkaltaiset ulostulot ja vaatimukset milloin korotetusta opintorahasta, milloin korkeammasta asumisen tukemisesta, eivät ole aitoa edunvalvontaa. Aitoa edunvalvontaa on se, että opiskelijaliike tekee hartiavoimin töitä sen eteen, että tarjolla on jatkossakin laadukasta opetusta alasta riippumatta ja että opintojen osalta hyödynnetään esimerkiksi sitä, mitä digitalisaatio on tuonut tullessaan. Mikäli kesällä opintojansa edistävien määrää halutaan lisätä, tulisi opiskelijaliikkeen olla eturintamassa ajamassa esimerkiksi alustamallia (mm. Suomen Ekonomit ovat puhuneet tästä), jonka avulla opiskelijat voisivat suorittaa opintoja eri korkeakouluista digitaalisten alustojen kautta.

Jos opintojen edistymistä halutaan nopeuttaa ja samalla keventää tätä niin kutsuttua taakkaa (jota keventämässä on mm. noin kuukauden mittainen joululoma, sekä muita lyhyempiä ja luennottomia pätkiä), tulisi opiskelijaliikkeen olla valittamisen sijaan puolustamassa laajaa tarjontaa. Tästä hyötyy niin opiskelija itse kuin myös valtio, kun korkeakoulutetut saadaan täysipäiväisesti työelämään mahdollisesti nopeammin kuin aiemmin.

Väite siitä, että opiskelijat ovat ainoa ryhmä, jolla ei ole lomarahoja, ei myöskään pidä paikkaansa. Moni yrittäjä joutuu joka vuosi punnitsemaan sitä, voivatko he pitää kuukauden tai edes viikon verran lomaa, sillä tulovirrat voivat pysähtyä kokonaan loman ajaksi. Se voi olla monelle pienyrittäjälle vaikea paikka, kun puntarissa on oma ja perheen toimeentulo tai oma jaksaminen. 

Mitä tulee opiskelijoiden mielenterveyteen ja jaksamisen edistämiseen, tulisi tukiviidakon palvella erilaisia tilanteita paremmin kuin nykyisellään. Tämä teema vaatisi oman blogipostauksensa. Nopeana ratkaisuna tälle väläytän perustiliä, josta mm. Elina Lepomäki on puhunut.

Kun kerran hankittu osaaminen ei enää riitäkään

Suomen hyvinvointi syntyy työstä. Se syntyy ahkerista, osaavista ihmisistä, jotka joka päivä lähtevät rakentamaan itselleen ja läheisilleen parempaa tulevaisuutta. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan lupaus on ollut se, että työtä tekemällä ja asiansa kunnolla hoitamalla pärjää. Kun on opiskellut ahkerasti, tehnyt työnsä hyvin ja noudattanut yhteisiä sääntöjä, on yleensä voinut luottaa elämän kohtelevan hyvin.

Maailma ja työelämä kuitenkin muuttuvat nopeasti. Tarvitaan jatkuvasti erilaista, erikoistuvaa ja uutta osaamista. Työpaikkoja katoaa ja toisaalle niitä syntyy uusia. Nykyään on harvinaista, että tekee samaa työtä 30 vuotta putkeen samalla työnantajalla. Muutoksen rattaiden alle voi jäädä, vaikka olisi tehnyt kaiken oikein. Tehtaita suljetaan ja kokonaisia aloja katoaa. Huoli seuraa: entä jos minä tai läheiseni emme pärjääkään? Jos en pysykään mukana? Onko osaamiselleni vielä käyttöä? Kannattaako enää edes hankkia osaamista ja kehittää itseäni?

Haaste on valtava, mutta siihen on olemassa ratkaisuja. Tärkeintä on, että oman osaamisen päivittäminen mahdollistetaan aivan jokaiselle. Jatkuva oppiminen tarvitsee sekä uudenlaisia koulutuksen muotoja, että kannustimia yksilöille ja työnantajille.

Tähän tarvitsemme osaamisen tulevaisuussopimuksen, jossa ovat mukana valtion lisäksi oppilaitokset, työntekijät ja työnantajat. Sen osana on tarkasteltava työmarkkinoiden, työttömyysturvan, verotuksen ja erilaisten rakenteiden muuttamista. Myös yritysten ja kolmannen sektorin on otettava vahvempi rooli ja vastuu jatkuvan oppimisen mahdollistajana. Erityistä vastuuta on kannettava niistä, joilla työpaikkaa ei ole tai joilla työsuhteet ovat monimuotoisia, sirpaleisia. Tavoitetila on selkeä: tarjotaan vahvinta turvaa ja uusia koulutusmuotoja niille, joilta vanha työ on katoamassa alta. Tässä keskeistä on se, että mahdollistamme osaamisen päivittämisen läpi työuran.

Jatkuvan oppimisen tärkein tarkoitusperä ei ole laittaa ihmisiä pitkäksi ajaksi koulun penkille, vaan sen sijaan kehittää osaamista ja ylläpitää jo opittua esimerkiksi kurssikokonaisuuksien kautta. Se, että pystymme auttamaan suomalaisia oppimaan ja oivaltamaan on kaikkien etu. Suomen pitää olla maa, jossa saa oppia uutta, vaihtaa ammattia ja alaa ja löytää uusia oppimisen polkuja myös työuran aikana. Ihmistä, joka lähtee päivittämään osaamistaan työuran aikana, on tuettava kaikin keinoin.

Uuden oppiminen on keskeinen osa tulevaisuuden työelämää sekä parasta muutosturvaa työelämän epävarmuudessa ja maailman muutoksessa. Aivan jokaisen on voitava luottaa siihen, että työelämän muutoksessa ja ammattien kadotessa myös heille käy hyvin.