Olen huolissani helsinkiläisten terveydestä. Mielenterveysongelmat ovat kasvaneet räjähdysmäisesti viimeisten vuosien aikana. Tämä on hälyttävää. Nyt on toimittava, sillä meillä ei ole varaa menettää yhtään helsinkiläistä mielenterveysongelmille. Sen lisäksi, että ongelmat ovat lisääntyneet, on myös hoitoonpääsy monen luukun ja jonon takana ja hoitoa voi joutua odottamaan kohtuuttoman pitkään. Tämän ei pitäisi olla mahdollista toimivassa kaupungissa.
Olen nostanut mielenterveyspalvelut omien teemojeni kärkikolmikkoon. Syy sille on se, että haluan olla tekemässä muutosta, jossa jonottamisen sijaan ihmiset pääsevät hoitoon kun, sille on tarvetta. Parhaassa tapauksessa haasteita voidaan ennaltaehkäistä esimerkiksi hyvällä yhteistyöllä kodin, koulun ja työnantajien sekä kunnan välillä, mutta kun tilanne on edennyt siihen pisteeseen, että hoidolle on tarvetta, tulee sitä olla myös saatavilla. Lisäksi meidän on voitava tunnistaa se, että tällä menolla mielenterveysongelmat ovat suuri kansantauti, joka uhkaa kansanterveyttä siinä missä muut kansantaudit.
Helsingissä on otettu jo hyviä askeleita parempaan suuntaan. Terapiatakuusta päätettiin valtuuston kokouksessa ja kuluvalla valtuustokaudella on otettu käyttöön matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut Miepin kautta. Terapiatakuu tarvitsee kuitenkin lisää lihaa luiden ympärille ja se on otettava käyttöön valtakunnallisesti, jotta se voidaan aidosti toteuttaa jokaisessa kunnassa.
Miepin kaltaiset matalan kynnyksen palvelut, jonne yli 13-vuotias nuori tai aikuinen voi hakeutua ilman lähetettä ovat hyvä suunta eteenpäin. Ei ole kenenkään etu, että mielenterveyden kanssa taisteleva joutuu jonottamaan ja kulkemaan luukulta toiselle saadakseen apua. Miepissä helsinkiläiset saavat maksutta 1-5 keskustelukäyntiä, joiden aikana on tarkoitus keskustella henkilön elämäntilanteesta ja pohtia ratkaisuja haasteisiin. Ikävä kyllä, tämä määrä keskusteluja riittää harvoin. Siksi jonoja on voitava purkaa myös lisäämällä mielenterveyden ammattilaisten määrää.
Hallituksen kaavailema sote-uudistus tulee väistämättä heikentämään helsinkiläisten palveluiden saatavuutta kun Helsinki toimii muiden isojen kaupunkien tapaan tulonsiirtoautomaattina pieniin maakuntiin. Tämä tarkoittaa siis sitä, että panostuksia mielenterveyteen ei voida välttämättä toteuttaa, mikäli tätä uudistusta ei kaadeta eduskunnassa.
Helsinkiin tarvitaan lisää Miepin kaltaisia palveluita ympäri kaupunkia, mieluusti koulujen läheisyyteen. Tämä tarkoittaa entistä suurempia panostuksia ja sitä, että Suomeen tarvitaan maksuton psykoterapeuttikoulutus, jotta asiantuntijoita riittää vastaamaan palveluiden kysyntään. Lisäksi Helsingissä tulee ottaa mielenterveysvaikutusten arviointi, mikä tarkoittaa sitä että mielenterveys nähdään aidosti osana terveys- ja hyvinvointiarvioita kaupungin päätöksenteossa. Mielenterveys ei ole asia, jossa meidän tulee säästää, sillä inhimillisellä kärsimyksellä ei ole hintalappua. Ennaltaehkäisevän puolen lisäksi hoitoonpääsyä on helpotettava ja nopeutettava, jotta apu on saatavilla niille, jotka sitä tarvitsevat.
Hyvinvoivat helsinkiläiset luovat hyvinvoivan Helsingin. Se tulee pitää mielessä päätöksiä tehtäessä.
Veera Hellman 