Avainsana: kuntavaalit

Posted on

Enemmän mielenterveyspalveluita, vähemmän jonoja

Olen huolissani helsinkiläisten terveydestä. Mielenterveysongelmat ovat kasvaneet räjähdysmäisesti viimeisten vuosien aikana. Tämä on hälyttävää. Nyt on toimittava, sillä meillä ei ole varaa menettää yhtään helsinkiläistä mielenterveysongelmille. Sen lisäksi, että ongelmat ovat lisääntyneet, on myös hoitoonpääsy monen luukun ja jonon takana ja hoitoa voi joutua odottamaan kohtuuttoman pitkään. Tämän ei pitäisi olla mahdollista toimivassa kaupungissa. 

Olen nostanut mielenterveyspalvelut omien teemojeni kärkikolmikkoon. Syy sille on se, että haluan olla tekemässä muutosta, jossa jonottamisen sijaan ihmiset pääsevät hoitoon kun, sille on tarvetta. Parhaassa tapauksessa haasteita voidaan ennaltaehkäistä esimerkiksi hyvällä yhteistyöllä kodin, koulun ja työnantajien sekä kunnan välillä, mutta kun tilanne on edennyt siihen pisteeseen, että hoidolle on tarvetta, tulee sitä olla myös saatavilla. Lisäksi meidän on voitava tunnistaa se, että tällä menolla mielenterveysongelmat ovat suuri kansantauti, joka uhkaa kansanterveyttä siinä missä muut kansantaudit.

Helsingissä on otettu jo hyviä askeleita parempaan suuntaan. Terapiatakuusta päätettiin valtuuston kokouksessa ja kuluvalla valtuustokaudella on otettu käyttöön matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut Miepin kautta. Terapiatakuu tarvitsee kuitenkin lisää lihaa luiden ympärille ja se on otettava käyttöön valtakunnallisesti, jotta se voidaan aidosti toteuttaa jokaisessa kunnassa.

Miepin kaltaiset matalan kynnyksen palvelut, jonne yli 13-vuotias nuori tai aikuinen voi hakeutua ilman lähetettä ovat hyvä suunta eteenpäin. Ei ole kenenkään etu, että mielenterveyden kanssa taisteleva joutuu jonottamaan ja kulkemaan luukulta toiselle saadakseen apua. Miepissä helsinkiläiset saavat maksutta 1-5 keskustelukäyntiä, joiden aikana on tarkoitus keskustella henkilön elämäntilanteesta ja pohtia ratkaisuja haasteisiin. Ikävä kyllä, tämä määrä keskusteluja riittää harvoin. Siksi jonoja on voitava purkaa myös lisäämällä mielenterveyden ammattilaisten määrää. 

Hallituksen kaavailema sote-uudistus tulee väistämättä heikentämään helsinkiläisten palveluiden saatavuutta kun Helsinki toimii muiden isojen kaupunkien tapaan tulonsiirtoautomaattina pieniin maakuntiin. Tämä tarkoittaa siis sitä, että panostuksia mielenterveyteen ei voida välttämättä toteuttaa, mikäli tätä uudistusta ei kaadeta eduskunnassa. 

Helsinkiin tarvitaan lisää Miepin kaltaisia palveluita ympäri kaupunkia, mieluusti koulujen läheisyyteen. Tämä tarkoittaa entistä suurempia panostuksia ja sitä, että Suomeen tarvitaan maksuton psykoterapeuttikoulutus, jotta asiantuntijoita riittää vastaamaan palveluiden kysyntään. Lisäksi Helsingissä tulee ottaa mielenterveysvaikutusten arviointi, mikä tarkoittaa sitä että mielenterveys nähdään aidosti osana terveys- ja hyvinvointiarvioita kaupungin päätöksenteossa. Mielenterveys ei ole asia, jossa meidän tulee säästää, sillä inhimillisellä kärsimyksellä ei ole hintalappua. Ennaltaehkäisevän puolen lisäksi hoitoonpääsyä on helpotettava ja nopeutettava, jotta apu on saatavilla niille, jotka sitä tarvitsevat.

Hyvinvoivat helsinkiläiset luovat hyvinvoivan Helsingin. Se tulee pitää mielessä päätöksiä tehtäessä.

Posted on

Tekijät uupuvat jo ennen työelämää

Kirjoitimme espoolaisen Heidi Hanhelan kanssa Kauppalehden mielipidepalstalle alla olevan blogin. Blogi julkaistiin Kauppalehdessä 25.2.2021.

Du kan även läsa texten på svenska efter den finska versionen.

Koronan vaikutukset elinkeinoelämään ja kansantalouteen ovat kiistattomat. On hyvä, että yhteiskunnallisessa keskustelussa huomioidaan tämä ja pyritään panostamaan yritysten toimintaedellytysten turvaamiseen ja kehittämiseen. Keskustelussa ei kuitenkaan tule unohtaa sitä tosiasiaa, että yritysten tärkein voimavara, työntekijät, uupuvat entistä useammin ja entistä nuorempana.

Yhä useampi opiskelija uupuu jo opintojen aikana. Opinnot tulisi tehdä toivotussa tahdissa. Sen lisäksi opiskelijan tulee kerryttää työkokemusta, kehittää omia työelämävalmiuksia ja verkostoitua tulevaisuutta ajatellen. Ei ihme, että aivot väsyvät, etenkin kun huomioidaan sosiaalinen ulottuvuus, joka on koronan vuoksi ollut heikoissa kantimissa kaikkien opiskellessa etänä.

Suomen talouden kannalta on välttämätöntä huolehtia siitä, että meillä on koronan väistyessä hyvinvoiva elinkeinoelämä. Meidän on huolehdittava myös siitä, että työlle löytyy tekijöitä. Ennaltaehkäisy on avainasemassa, mutta sen lisäksi yhteiskunnan turvaverkon on taattava se, että se joka tarvitsee apua, myös saa sitä. Lompakon paksuudesta, opintotaustasta, työkokemuksesta tai muusta tekijästä riippumatta. Meillä ei ole varaa menettää opiskelijoita ja tulevan työelämän tekijöitä.

På svenska:

Coronas påverkan på finska näringslivet och den nationella ekonomin är obestridliga. Det är bra att den samhälleliga debatten tar hänsyn till detta och försöker säkerställa verksamheten för finska affärslivet. En sak som ofta tyvärr glöms bort i diskussionen är att företagens viktigaste resurs, dess anställda, utmattas allt oftare. Dessutom är det allt yngre som lider av problem med mentala hälsan. 

Allt fler studerande är redan utmattade under sina studier. Studier bör göras i önskad takt och dessutom måste studeranden skaffa sig arbetserfarenhet och utveckla sina egna färdigheter för arbetslivet. Det behövs också nätverk som ska hjälpa till med framtida arbetslivet. Inte konstigt att hjärnan blir trött, särskilt med tanke på den sociala dimensionen, som har varit ut ur spelet på grund av corona då alla studerar på distans.

Ur finska ekonomins synvinkel är det nödvändigt att se till att vi har ett välmående näringsliv när vi kommer över coronatiden. Dessutom måste vi se till att det finns arbetstagare som kan utföra arbetet i företagen. Förebyggande är nyckeln, men samhällets skyddsnät måste säkerställa att de som behöver hjälp och stöd också får det. Oavsett plånbokens tjocklek, studiebakgrund, arbetserfarenhet eller annan faktor. Vi har inte råd att förlora studerande och framtida arbetstagare.

Veera Hellman & Heidi Hanhela

Posted on

Nuorten vaalikone pettymys ehdokasta etsivälle nuorelle

TL;DR: Allianssin vaalikoneen vastaukset vaatii lihaa luiden päälle. Ja lisää kysymyksiä, jotta erot puolueiden välillä näkyy. Se on ennen kaikkea nuorten etu! 

Ja pidemmin:

Allianssi julkaisi vaalikoneensa tänään. On hieno juttu, että nuorille on erikseen suunnattu vaalikone, jotta voimme lisätä nuorten äänestysaktiivisuutta. Sen sijaan vähemmän hieno juttu on se, että sisältö ontuu. Syy sille on se, että vaalikone ei tuo aidosti esiin eroja eri puoleiden välillä. Kävin esimerkiksi itse täyttämässä vaalikoneen uudelleen ja oman itseni jälkeen minulle ehdotettiin mm. RKP:n, SDP:n, Vasemmistoliiton sekä Feministisen puolueen ehdokkaita minulle sopivimmiksi. Aika laaja spektri eikö? Yritä siinä sitten nuorena löytää itsellesi ehdokas kenties ensimmäisissä vaaleissa, joissa olet äänioikeutettu.

Sen sijaan että kone toisi esille aidosti poliittisia eroavaisuuksia esimerkiksi talous- tai ilmastokysymyksissä, se pyrkii luomaan nuoret vastaan muut -vastakkainasettelua. Se oletko nuorten puolella ei ole mikään oikeisto-vasemmistokysymys.

Alla pari väitettä ja vastaukset. Pidemmät perustelut vastauksille voit lukea Allianssin vaalikoneen ehdokassivultani. Kursiivina sen sijaan pohdintojani kysymyksenasettelusta ja siitä, miten sitä olisi voinut kehittää.

Väite 7: Kunnassa tulee panostaa vähäpäästöiseen liikkumiseen tukemalla autoilun sijaan joukkoliikennettä, pyöräilyä ja kävelyä.

Vastaus: Osittain samaa mieltä

Ymmärrän että kysymyksellä haetaan näkemyseroja niiden välillä, jotka haluavat hillitä ilmastonmuutoksen torjumista, mutta tämä kysymys kattaa aika kapean väylän ilmastonmuutoksen hillintää. Sen sijaan että vaalikoneessa käsiteltäisiin aidosti ja kattavammin ilmastonmuutosta, tässä kysymyksessä pyritään hakemaan vastakkainasettelua autot vs. ilmasto. Ilmastonmuutoksen torjuminen on minulle äärimmäisen tärkeä teema, mutta asiasta keskusteltaessa on tärkeää olla myös mukana ripaus realismia kaupunkilaisten arjessa. Autoilun ideologinen hankaloittaminen ei välttämättä ole oikea ratkaisu. Liikenneratkaisuja tulee katsoa kokonaisuutena.

Väite 9: Kunnan tulee osallistua Pride-viikon sateenkaariliputukseen.

Vastaus: Täysin samaa mieltä

On toki huomionarvoista että Allianssin kone ei kysy onko samaa sukupuolta olevien avioliitot mielestäni sallittuja toisin kuin vielä muistaakseni Helsingin Sanomien kone kysyi 2019 eduskuntavaaleissa. Toisaalta Pride-liputus yhden viikon ajan on aika pieni tekijä siinä, mitä aidosti pitäisi tehdä, jotta kaupunki olisi jokaiselle turvallinen ja hyvä paikka. Yhdenvertaisuuden edistämisen ei tule olla mikään viikon mittainen trendijuttu tai tykkäämiskysymys vaan ympärivuotinen tärkeä teema, jotta jokainen helsinkiläinen tuntee Helsingin omaksi kaupungikseen.

Väite 12: Kunnan on tuettava nuorten työllistymistä ja sitä tukevia palveluita tarvittaessa muiden väestöryhmien edelle.

Vastaus: Osittain eri mieltä

Yhdenvertaisuuden kannalta väite on erityisen ongelmallinen, sillä yhden ryhmän suosiminen ilman erityistä perustetta on väärin. Työttömyyden edistämistä tarvitaan myös esimerkiksi pitkäaikaistyöttömille, osatyökykyisille ja maahanmuuttajille. Ainoastaan nuoret eivät siis kärsi työttömyydestä. Nuorten osalta panoksia on laitettava jo varhaisiin vuosiin ja koulupolun nivelvaiheisiin kuten koulun aloitukseen, peruskoulusta toiselle asteelle siirtyessä sekä toisen asteen loppuessa.

Yhteiskunnan tärkein tehtävä on luoda mahdollisuuksia sille, että meillä on toimiva elinkeinoelämä ja yrityksiä, jotka voivat luoda työtä ja hyvinvointia yhteiskuntaan. Tämä on parasta tukea kaikkien kuntalaisten työllistämiseksi.